perjantai 30. maaliskuuta 2012

Onni on kuin perhonen

Sain tänään puhelun sairaalasta; sädehoidon aloitus siirtyy maanantailta keskiviikkoon. Ärsyttävää, olin niin asennoitunut et maanaantaina se rumba olis alkanut! No pitää vaan ajatella ettei  pari päivää tässä kaikessa rytäkässä niin paljoa merkkaa.





Näin lehdessä kauniin runon ja ajattelin jakaa sen tänne.

"Onni on kuin perhonen,
joka takaa-ajettuna karkaa käsistäsi,
mutta istahtaa olkapäällesi,
 jos odotat hiljaa.



                     Leppoisaa viikonloppua kaikille, pitäkäähän huolta toisistanne 







torstai 29. maaliskuuta 2012

Vedetään piposta

Joskus aikaa sitten jo lupailin postata teille kuvia ostamistani uusista hatuista. No nyt vihdoinkin sain aikaiseksi sen tehdä.  Valkoinen Hair Hide pipo on tilattu Nettihatusta ja kaikki muut hatut on ostettu Hennesin lastenosastolta. Sieltä löytyy ihan aikuisillekin mahtuvia kokoja, joten jos olet hattuja vailla kannattaa ehdottamasti katsastaa myös lastenosaston tarjonta lävitse.


Reilu kaksi viikkoa on nyt kulunut viimeisestä sytostaatista ja uutta hiusta puskee jo kivasti. Kulmakarvatkin on jo mukavasti elpyneet ja vähän on jo joutunut nyppimishommiinkin. Aloitin Priorin kuurin, saas nyt sitten nähdä mahtaako siitä olla mitään hyötyä.  En tosin tiedä onko niiden napsiminen sallittuakaan  koska sytostaattien aikaanhan ei saisi mitään  luontaistuotteita omatoimisesti alkaa napsimaan. No en ole ihan maksimiannokisella niitä vielä uskaltanut nappaillakkaan. 
Jospa sitä hyvässä lykyssä pääsisi jo äitienpäivää viettämään ilman pipoa :)


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sädehoidon suunnittelu

Kävin eilen sädehoidon suunnittelussa. Hoitoni vaihtuu  nyt siis eri sairaalaan kuin missä minua on tähän saakka hoidettu. Jotenkin minua jännitti ihan kamalasti tuonne uuteen paikkaa meno, en tiedä miksi. No turhaan jännitin, kaikki sujui mukavasti ja sain aivan ihanaa kohtelua.  Minut vastaanottanut naislääkäri oli kertakaikkisen ihana tyyppi! Toki pidin minua aikaisemmin hoitaneesta onkologistakin, mutta uskon että naislääkärillä on näihin asioihin vielä erilainen suhtautuminen kuin mieslääkäreillä.(Onkologini on siis mies).

                  

 Lääkäri antoi hieman ymmärtää, että kohdallani on mahdollisesti sattunut hoitovirhe. Minultahan otettiin ensimmäiset mammografiakuvat ja ultra jo kesällä 2010 jolloin ensimmäisen kerran löysin kovettuman rinnastani. Olin tuolloin 35-vuotias. Tuolloinhan ei siis neulanäytettä otettu vaan todettiin, että rinnassani on kiinteä laattamainen muodostuma. Ilmeisesti ohje kuuluu kuitenkin, että sen ikäisiltä naisilta pitäisi näyte ottaa aina ja selvittää mistä on kysymys. Lääkäri arvioi että syöpä on ollut minulla melko todennäköisesti jo silloin. Nyt harmittaa aika tavalla etten osannut jo tuolloin vaatia tuota näytteenottoa!!! Muistan vaan kuinka helpottunut olin kun mitään ei löytynyt!  Onnenkyyneleet silmissä soitin miehelleni että kaikki on kunnossa ja vuoden päästä tilanne olikin jo ihan toinen...




Lääkäri oli myös sitä mieltä ettei korjausleikkausta tarvitsisi suotta lykätä kovin kauas. Lupasi laittaa minut leikkausjonoon jo sädehoidon jälkitarkastuksesta. Olen ihan innoissani vaikka samalla uusi leikkaus kyllä jännittääkin aika tavalla! Sain muuten viime viikolla maksusitoumuksen Contact rintaproteesiin. En ole vielä ennättänyt käydä niitä sovittelemassa. Aika kiva, että voi taas pitää normaaleja rintaliivejä. Toki pääsen käyttämään tuota "tarratissiä" vasta kun iho on parantunut sädehoidon jäljiltä.

              

Ja hei, sädehoidot alkavatkin jo maanantaina eikä pääsiäisen jälkeen niin kuin onkologini arvioi! Äitienpäiväviikolla säteet olisi jo sitten ohitse =)

                                                               Aurinkoista keskiviikkoa!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sytobileet

Perjantai iltana pidettiin lasten ja miehen kanssa pienet juhlat sytostaattien loppumisen kunniaksi.
 

Yllätettiin lapset Hesen ruualla ja päälle syötiin vielä Ben & Jerry's jädee. Illalla  oli iso kipollinen irtokarkkeja. Aika luksusta meille, jotka ollaan pidetty tiukasti kiinni siitä et lauantai on karkkipäivä.


Miehen kanssa avattiin kuohari ja lapsille oli omat juomat välkkyvine jääpaloineen.



Ei se aina tarvitse niin isoa, kallista ja ihmeellistä olla, kun saa jo pienen juhlantunnun aikaiseksi ja mielen virkeäksi. Huomenna sitten sinne sädehoidon suunnittelukäynnille ja kohti uusia hoitoja!






torstai 22. maaliskuuta 2012

Pieni urhea nainen

         Nukkumaan käydessäni ajattelen:
           Huomenna minä lämmitän saunan,
            pidän itseäni hyvänä,
            kävelytän , uin ,  pesen ,
            kutsun itseni iltateelle,
            puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
            kehun: Sinä pieni urhea nainen,
            minä luotan sinuun.

                     - Eeva Kilpi -

tiistai 20. maaliskuuta 2012

200312

Eilen tulla tupsahti postista kutsu sädehoidon suunnittelukäynnille. Aika olisi ensi viikon tiistaina. Kiva, ettei ensimmäistä käyntiä tarvinnut odottaa tuon kauempaa. Mitä pikemmin sädehoito alkaa sitä nopeammin se on sitten myös ohitse. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuon kirjeen avaamisen jälkeen on ahdistanut aikalailla... Mikään ei huvita ja kaikki tuntuu tylsältä. Ehkä se tuntuu nyt vaan raskaalta juuri kun on selvinnyt noista sytoista  ja heti pitäisi ajatella taas uusien hoitojen alkamista. Tai sitten pukkaa vaan kevät väsymystä. En tiedä....


Pitäisköhän järjestää "sytobileet" sytostaattien loppumisen kunniaksi ?! Saisikohan siitä hieman uutta virtaa uusiin hoitoihin  ;)



torstai 15. maaliskuuta 2012

Ohi on!

Kävin eilen viimeisessä sytostaatissa ja nyt olisi se revohka ohitse! Happy, happy, joy, joy! Makea mustelma on ranteessa muistona tiputuksesta. Tipanlaitto oli taas hieman mutkikkaampi homma, mutta muutaman yrityksen jälkeen jo tärppäsi.


 Hieman söi tunnelmaa kun hoitsu sanoi tippaa laittaessaan, että jos jatkossa tarvitaan hoitoja niin sitten harkitaan keskuslaskimoportin asennusta. EI MUUTEN HARKITA!  Aion selvitä näillä yksillä hoidoilla ja sit ei koskaan enää! Tottahan se on, että tämä on arvaamaton tauti ja koskaan ei voi varmuudella sanoa olevansa terve, mutta ei sillein voi alkaa elämäänsä elämään, että koko ajan ajattelee pahinta mahdollista vaihtoehtoa.


                                                                Viimeisen kerran näistä ovista sisään!


Kävin samalla reissulla onkologin luona, säteitä tulossa se 25 kertaa niin kuin alunperin oli suunniteltukin. Kyselin jo hieman korjausleikkaukseen pääsystä. Ehkä noin parin vuoden päästä... Voi kiesus miten pitkä aika!!!!!!





tiistai 13. maaliskuuta 2012

100. bloggaus

Huomasin juuri, että tämä on sadas tänne tekemäni bloggaus. Aivan huisia! Tiedättekö mikä myös on huisia?! Se, että huomenna astun toivottavasti viimeistä kertaa eläissäni lääketiputusyksikön ovesta ja saan viimeisen sytostaattini!!! Vielä viimeiset sivuoireet ja sitten se olisi siltä ohin ohitse. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin meni ja uskallan ehkä tässä vaiheessa jo sanoa, ettei ollut ihan niin hirveää kuin olin sen pelännyt olevan.


  Huomenna käyn myös tapaamassa onkologiani ja suunnittelemme sädehoitojen aloitusta. Luulen, että pääsiäisen jälkeen ne sitten alkavat. Hieman jännittää mitä kaikkea ne sitten tuovat tulleessaan...


En ole muistanut kuvata teille niitä uusia hattujani niin kuin edellisessä postauksessani lupasin, mutta tulossa on :)

Kulmakarvat ovat entisestään harventuneet, mutta ahkerasti olen niitä kynällä piirtänyt. Hiukset ovat ehkä alkaneet kasvaa jälleen hieman tummempaa. En osaa kyllä sanoa, että kasvaako ne yhtään tiheämmin. Vaikea sanoa kun niitä itse joka päivä silmäilee. Tänään uskaltauduin jopa postilaatikolle ilman pipoa ;)



sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Heippa maaliskuu !

Helmikuu oli ja meni ja en todellakaan jää sitä kaipaamaan. Ihanaa kun ollaan jo maaliskuussa! Parin päivän päästä olisi synttäritkin =)   Kevät on jälleen askeleen lähempänä   Minun puolesta saisi kyllä olla samointein jo toukokuu ;)




Reissu on nyt  heitetty ja lasten loma alkaa olla lopuillaan. Huomenna olisi taas paluu arkeen. Jaksoin reissussa ihmeen hyvin, ja mikä parasta hetkellisesti pystyin unohtamaan koko ison  ässän  =) Nuhan nappasin jostain itselleni kotiin tuomiseksi, mutta vielä ei olo ainakaan ole sen kipeämpi ja mikä parasta, kuume ei ole noussut.



Pertsa oli reissussa mukana mutta se oli laukussa koko matkan ajan.  Mä vaan en osaa sitä käyttää !  Kuljin koko ajan hattu päässä.  Kartutin reissussa jälleen hieman hattukokoelmaani, mutta niistä sitten myöhemmin lisää  =)

                                                Aurinkoista sunnuntai päivää kaikille!


                                                                       Puuterihuisku