sunnuntai 28. elokuuta 2011

Leikkauksen odottelua

Leikkaus lähenee pikku hiljaa päivä päivältä. Töissä olen paahtanut hullunlailla, jotta sijaisen olisi helppo jatkaa minun töitä. Sopiva kiire pitää myös ajatukset hyvin poissa tulevista ikävistä asioista

Lenkkeilyä olen yrittänyt myös harrastaa entistä aktiivisemmin. Kävin ostamassa uudet lenkkipöksyt ja urheiluliivitkin. Tiedän, että tässä tilanteessa uusien liivien ostaminen on aika pöljää, mutta liivit olivat niin pehmeät, että uskon että niitä voisi käyttää leikkauksen jälkeekin. Kovasti tekisi mieli jo tilata proteesiliivitkin, mutta siinä ei lienee järkeä. Eihän niitä kuitenkaan kärsi heti käyttää.





Päässä on pyörinyt monenlaista ajatusta, mitä jos tauti onkin levinnyt eikä olekkaan parannettavissa?! Tiedän, että  nykyään hoidot ovat hyvät, ja syövänkin kanssa voi elää lähes samalla tavalla kuin monen muunkin sairauksen kanssa. Yritän olla päästämättä kaikkein  mustimpia ajatuksia päähäni. Murehtia kannattaa vasta sitten kun on oikeasti jotain murehdittavaa. Nyt mennään sillä ajatuksella, että tästä parannutaan!


Kävin muuten tänään ostamassa miniläppärin.  Nyt on  kätevä ottaa kone sairaalaankin mukaan. Ja mikäpä sen piristävämpää kuin shoppailu  ;)




Puuterihuisku




4 kommenttia:

  1. Mahtaakohan olla sama kirurgi kuin itselläni ~ 3 v. sitten? Shokki, pelko ja ahdistus ovat kovat syöpädiagnoosin tultua ja hoitojenkin aikana, mutta kyllä se valo sitten aikanaan alkaa näkyä pitkänkin tunnelin päässä. Minulla tunnelissa auttoi psykoterapia, johon sain lähetteen jo kirurgilta. Asia kerrallaan, kyllä sinä selviät, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Voimia leikkaukseen ja toipilasaikaan! rk

    VastaaPoista
  2. Heips täälä Savon maalta!

    Huomasin sinun käyneen Olgan tarinoissa. Kurkkasin tänne sinun maailmaan. Ihana blogi, niin kauniisti tehty, kauniita kuvia ja juttuja. Mieli ihan virkaistyy niistä.

    Valtavasti voimia sinulle, sinulla kaikki on vielä niin alussa. Ihan hyvä jos jaksaa ottaa yhden asian kerrallaan. Eli ensin keskittyy leikkukseen ja siitä toipumiseen. Sitten kun mahdolliset hoidot alkavat, ottaa niist sen yhden kerrallaan murehdittavaksi. Mutta on se vaan mieltöntä myllerrystä päässä koko ajan.

    Itse olin just sinun ikäinen, kun ensimmäisen kerran sairastuin tähän p..tautiin. Tietysti sitä ensisijaisesti miettii hengissä sälymistä, mutta kyllä sitä naisena kokee kolauksen, kun ulkonäkö menee. Kaikkeen onneksi tottuu.

    Onneksi sinulla on perhettä ympärillä, niiden voimalla jaksaa vaikeitakin aikoja. Parisuhde on ollut välillä tiukilla. Ollankin naurettu, että meillä se on kestänyt kaksi talon rakennusta, niin miksi ei kahta syöpääkin.

    Oikeasti kaikesta voi selvitä. Sinulla on elämässä paljon minkä vuoksi taistella.
    Voimia sinulle tuleviin taistoihin!

    VastaaPoista
  3. Sinulle paljon voimia taistelussa. Kaikki kaunis vielä palaa.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä odotteluun!! <3 Nuo pelot kuuluu asiaan mutta onneksi sulla on asenne kohdallaan. Leikkauksen jälkeen saat aika pian tietää, millainen sun syöpä on, niin sitten on taas helpompi olla, kun tietää missä mennään! Miniläppäri oli takuulla hyvä hankinta, se on niin helppo kuljettaa mukana.. :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi =)