Eilen kävin sairaalassa tapaamassa leikkaavaa kirurgia. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tuli kylmää vettä niskaa ja isolla kauhalla. Koko rinnanpoisto tulossa!!
Alkuun kun sain diagnoosin aloin henkisesti valmistautumaan kaikkiin mahdollisiin hoitoihin ja rinnan koko poistoonkin, mutta sitten sain jostain turhankin ruusuisia kuvia mieleeni, ja ajattelin että vähän vaan leikataan ja samalla korjataan. Just joo! Graduksella ei siis tuohon asiaan ollut paljoakaan vaikutusta, minullahan syöpä on sitä ykköstä, eli hyväennusteista. Syöpä on lobulaarista ja ilmeisesti sen verran laajalla alueella ettei rinnasta jää mitään säästettävää. Pitäisi kait ajatella, että on hyvä että poistetaan riittävän laajalta alueelta, mutta kehonkuvan muuttuminen noin rajusti hirvittää ihan kauheasti!! Olen itkenyt nyt varmaan ennemmän kuin diagnoosin saatuani! Silmäluomet on aivan turvoksissa. Onneksi on viikonloppu ja saan makustella tätä asiaa rauhassa miehen kanssa.
Kyselin lääkäriltä korjausleikkaukseen pääsyn mahdollisuutta. Lääkäri tokaisi vaan, että hoidetaan ensin tämä paha tauti pois! Jäin siihen käsitykseen, että korjausleikkaukseen pääsyyn voin mennä 2-3 vuottakin. Kait tämän asian kanssa on siis vaan opeteltava elämään. Tuosta kirranpolin käynnistä jäi jotenkin nopea ja hieman kylmäkin vaikutelma. Sen jälkeen kun lääkäri oli kertonut että koko rinta poistetaan menin kait itsekkin sen verran pois tolaltani etten osannut sen enempää kysellä. Lääkäri oli vielä hieman "huono suomi ", joten puheesta ei muutenkaan ollut kovin helppo saada selvää. Hoitaja sitten kertoili vähän ennemmän.
Ensi viikolla menen magneettikuvaukseen ja niistä selvinnee sitten tuosta laajuudesta lisää ja varmistetaan vielä ettei toisesta rinnasta löydy mitään. Leikkaukseen olen jonossa, ja aika sinne pitäisi kaiketi tulla syyskuulla. Toisaalta toivon, että pääsisin leikkaukseen mahdollisimman äkkiä, toisaalta toivon ettei aikaa koskaan tulisi.
Herättäkää joku minut tästä pahasta unesta!
Puuterihuisku
