Olipa kiva yllätys; täällä olikin jo käyty kyselemässä leikkauskuulumia. Joten tässäpä nyt niitä.
Sairaalaan mennessä sunnuntai-iltana minulta otettiin verikokeita, keuhkokuvat ja sydänfilmi. Mittailtiin jalat tukisukkia ja varten otettiin "ennen" valokuvat. Lääkäri kävi piirtämässä iholle leikkausmerkintöjä ja varmisteli vielä minkä kokoista rintaa toivon. Esitin toiveen kuppikoon pysymisestä samana. Lisäksi lääkäri lupaili, että hieman pidemmällä vatsaviivolla saadaan vielä tuolta kyljistäkin lähtemään hieman ylimääräistä makkaraa. Illalla vielä sain peräruiskeen ja nukahtamislääkkeen, joten nukuin yllättävän hyvin yön.
Pääsin maanantai aamuna saliin heti aamusta, muistaakseni joskus hieman ennen yhdeksää.
Leikkaus kesti yli 7 tuntia ja tiistai-iltapäivään saakka olin teho-osastolla. Tiistai-iltana nousin sängystä kahden hoitajan avustamana ja seisoin sängyn vieressä ehkä kaksi sekunttia. Silloin tuntui kyllä ihan hirveältä, ja ajattelin ettei tästä nyt kyllä ihan äkkiä toivuta. Hoitajat vakuuttelivat kuitenkin että hyvin menee ja ettei yleensä potilaat ole välttämättä nousseet vielä noin pian jaloillensa. Keskiviikkona sitten pääsin jo omin avuin vessaan. Torstaina kävin yksin suihkussa, ja kylläpä se tuntuikin hyvältä vaikka aika urakka olikin. Alkuun minulla oli neljä haavadreeniä, epiduraali kipupumppu, kaksi tippaa, arteriakanyyli, sellaiset verta pumppaavat sukat, pissakatetri ja happiviikset. Vatsassa ole haava onaivan kyljestä kylkeen ja jopa napa on "istutettu" uudelleen.
Rinta näyttää minusta oikein kauniilta ja kaikki haavat ovat tosi siistejä. Kurkistelen rintaa vähän väliä paidan kauluksesta, kun tuntuu niin uskomattomalta, että nyt niitä tosiaankin on taas kaksi :) Samalla kuitenkin pelottaa että mitä jos tuleekin joku komplikaatio... Sairaalassa rinnasta seurattiin koko ajan sellaisella rinnan sisään menevällä "karvalla" hapetusta, lämpöä ja vitaliteettia. Arvot pysyivät koko ajan tosi hyvinä. Itseasiassa eräs hoitajan sanoi, ettei hän ole koskaan aikaisemmin nähnyt, että arvot olisivat pysyneet koko ajan noin hyvinä.
Pääsin kotiin sairaalasta perjantaina, eli päivää odotettua aikaisemmin. Lääkäri kävi vielä torstai-iltana katsomassa haavat ja totesi itsekkin, että ihan priimaa tuli. Eli kait tässä uskaltaa jo pikku hiljaa alkaa iloitsemaan onnistuneesta leikkauksesta :) Ihanaa päästä alusvaate ostoksille sitten kun saa taas alkaa käyttämään normaaleja alusvaatteita <3 Ei kerrota kenellekkään mutta tilasin jo sairaalassa ollessani itselleni Marlies Dekkersit, joista olen haaveillut täälläkin jo aikaisemminkin.
Nyt alkuun on tosiaankin ollut lupa olla pystyssä vain 15 minuutin pätkissä, mutta pikku hiljaa olen lisäillyt aikaa voimien sallimissa rajoissa. Vatsanhaava on aika kiristävä ja nyt alkuun olen ottanut tavoitteeksi sen, että seisoisin ja kävelisin suorassa. Meinaa väkisen vetää ruotoa hieman koukkuun. Yöunet ovat olleet vähän heikonlaisia kun hyvää nukkuma-asentoa on ollut vaikea löytää. Nukkua voi nyt alkuun ainoastaan selällään ja leikatun puolen käsi pitää tukea tyynyillä jottei käsi painu liian tiivisti kainaloon ja tuki suonia. Liikkeillä ollessa pitää käyttää koko ajan tukiliiviä.
Kotiuduin yhden haavadreenin kanssa, mutta sain käydä poistattamassa sen heti lauantai aamupäivänä kun vuotoa oli tullut alle 40 ml. Perjantaina menen ompeleiden poistoon ja sairaslomaa minulla on toukokuun alkuun saakka.
Uuden rinnan painoksi tuli 906 g ja se aseteltiin hieman ylemmäksi kuin tuo terve rinta.Kesällä tai alkusyksystä sitten vielä kohotetaan toinen rinta samalle tasolle ja viimeistellään tuo nyt rakennettu rinta.
Mutta päivä kerrallaan täällä otetaan ja toipuminen jatkuu toivottavasti yhtä hyvää vauhtia kuin on alkanutkin. Aikamoinen projekti on kyllä ollut, mutta ei kyllä harmita yhtään vaikka siihen lähdinkin mukaan.
Mitähän unohdin kertoa?! Kyselkää rohkeasti :)
