Feeling sad

Kävin tänään leikkauksen jälkitarkastuksessa ja kuulemassa patologin lausunnon.
Ensin hyvät uutiset!  Haava on kuulemma parantunut hyvin, vaikka itse epäilinkin miten se näin tursuilee ja kiristelee. Naurettiin jopa miehen kanssa, että lääkäriltä on tainnut kumihansikas pudota haavan sisään =)   Kasvain on lisäksi saatu riittävällä marginaalilla poistettua.





Sitten ne huonot uutiset! Vartiaimusolmukkeet olivat puhtaat, mutta sattuma löydöksenä otetussa yhdessä "kylmässä" imusolmukkeessa oli metastasointi, eli tiedossa on siis vielä kaínalon imusolmukkeiden poisto! Kyllä ottaa pannuun, ei voi muuta sanoa. Edessä siis toinen operaatio ja siitä toipuminen.  Minä kun olin ollut niin tyytyväinen ettei kainaloa tarvinnut rinnanpoiston yhteydessä ronkkia.


                                                                 

Onkologin lausunto ei vielä ollut valmistunut, ja  muista hoidoista päätetään sitten vasta tuon toisen operaation jälkeen. Ensi viikolla vielä luustokartoitukseen ja vatsan ultraan.

Harmittaa vaikka pitäisi tietysti olla onnellinen, että tuo pikku pirulainenkin jäi sattumalta kiinni. Lääkärin mukaan tälläinen onkin ilmeisesti aika harvinaista. Pitäisi vaan ajatella että kaikki on hoitoa ja minun parhaaksi.




                      Nyt vaan toivotaan ettei lisätutkimuksista löydy mitään uutta hälyyttävää! Pitää peukkuja!

                                                                    Puuterihuisku

Voihan kukka!

                                                                        (kuva)

 Voikukka, kultalakki,
kuinka sinua kadehdin!

Työnnät juuresi syvälle multaa,
valloitat pihat ja pientareet,
ympäristöstäsi välittämättä.
Et piittää puutarhurien paheksunnasta,
oikeaoppisten närkästyksestä.
Sinä nostat terhakkaasti
keltaisen kukkahattusi ylös.
Et välitä, vaikka sinua rikkaruohoksi kutsutaan.

Sillä sinä tiedät:
Sinä olet jotain.
Olet ketojen kaunistus,
kaikkien lasten lemmikki,
juuresi ovat monien ravinnoksi.
Vaikka sinut kitketään pois,
sinä kehität uuden varren
ja nostat taas keltaisen kukintosi.
Sitkeyttäsi minä kadehdin,
oi voikukka.

(Runo kirjasta "Nainen ja rintasyöpä: rikottu mutta kokonainen" )


                                           Puuterihuisku

Woman in the mirror

Olen miettinyt miten paljon jo nämä pari kuukautta tämän sairauden kanssa ovat minua muuttaneet. Muutosta on tapahtunut niin peilikuvassa kuin ajatusmaailmassakin. Eli jos tauti on ottanutkin  paljon, niin olen saanut jotain myös tilalle.

Huomaan, että ajattelen monesta asiasta nyt eri tavalla,  huomattavasti fiksummin ja kypsemmin kuin aikaisemmin.  Voi kuinka fiksu ja filmaattinen olenkaan siis kun olen käynyt kaikki hoidot lävitse  ;)

Olen kertonut nyt avoimemmin sairastumisestani, enkä häpeä rinnan menetystä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Löysin eilen ihanan kanavan jossa jakaa ajatuksia ja lukea toisten saman läpi käyneiden ajatuksia. Terkut vaan teille ihanille, jos tänne eksytte  höpinöitäni lukemaan  =)

Huomaan, että joitain ihmisiä olen itse joutunut lohduttamaan kun he ovat saaneet tiedon sairastumisestani. Vakuuttelen, että kyllä tästä selvitään, ennuste on hyvä. Vaikka tosi asiassa epävarmuus kalvaa toisinaan omaakin sisistä. Kuinka selviän tästä kaikesta...

♥

 

Puuterihuisku

Sabotage

Kuunnellaas vaikka Chisua näin tiistai päivän kunniaksi =)



Kolahtaako Chisun musiikki Sinuun?


              Puuterihuisku

Hymyilevä arpi

Muistan kuinka sairaalaan menoa edeltävänä iltana saunassa ajattelin, että nämä ovat nyt ne jäähyväislöylyt toiselle rinnalleni ja samalla yhteisille saunahetkille miehen ja lasten kanssa. Ajattelin, etten ilkeä näyttäytyä edes perheelleni yläkroppa paljaana.  Onneksi kotiin päästyäni tajusin olleeni niin väärässä. Saunaan toki pääsin vasta hakasten poiston jälkeen, mutta jo kotiintulo iltana näytin vinosti hymyilevän arven miehelleni. 
Toki peilissä näkyvä kuva vieläkin hieman inhottaa itseäni ja olen onnellinen, että on syksy ja talvi tulossa ja puuttuva rinta on helppo kätkeä vaatekerroksen alle. Ihmeen vähän rintapuolisuus on kuitenkin vaikuttanut vaatevalintoihini ja tänä väliaikainenkin proteesi on toiminut lähes kaikkien paitojen kanssa.
Kunnon proteesia en ole vielä edes käynyt sovittelemassa. Turvotusta on vielä jonkin verran ja toisinaan ihokin on vielä kosketusarka niiltä kohdin, joissa nyt yleensä tuntoa on.
Välillä on parempia päiviä ja haavan olemassa oloa ei välillä edes muista kuin jossain kurkotteluissa ja sen sellaisten yhteydessä. Toisinaan kipua on ennemmän ja tuntuu ettei kipu koskaan helpottakkaan.



Tykkään pukeutua kauniista ja laittautua kun lähden ihmisten ilmoille. Tämä on toisinaan herättänyt ihmisissä kummastusta.  Kummastelevat kun en yhtään näytä sairaalta. Itse ajattelen, että laittautuminen on minulle mielenvirkeyttä ja miksi en laittautuisi kun kerran siihen on voimia.  Ehkä tilanne sitten kun hoidot alkavat on ihan toinen. Tukkakin ehkä lähtee ja ihmiset näkevät jo kilometrin päähän, että täältä tulee syöpäpotilas!



                                                             (kuvat)

Perjantaina menen kuulemaan patologin lausunnon ja ymmärtääkseni kuulen myös mitä hoitoja on tulossa.  Vielä ei oikeastaan jännitä, mutta eiköhän se pupu pöksyyn tule kun päästää muutama päivä eteenpäin.

                    

♥

                                                      Puuterihuisku

- 60 ml

Kävin tänään taas ensiavussa punktoinnissa. Eilen illalla  kipu oli jo sen verran kova, etten meinannut saada paitaa itse pois päältä.

Onnekseni ensiavussa oli sama ihana lääkäri kuin viimeksikin ja pääsin tosi nopsaan vastaanotolle. En ennättänyt kuin silmäillä odotusaulassa pari ensimmäistä aukeamaa mukaan ottamastani Trendi lehdestä kun lääkäri jo kutsui nimeltä sisään. Kätevästi kävi tyhjennys tälläkin kertaa, eikä toimenpide juurikaan sattunut.

60 ml eritetttä lähti, joten näyttäisi, että vuoto on jo vähenemään päin.

(kuva)

Kävelin terveysasemalta reippaasta vesisateesta huolimatta kotiin ja olo oli kuin voittajalla kotiin päästessä. Tuntuipa hyvältä kävellä vähän raikkaassa syyssäässä!

Mukavaa vaikkakin sateista perjantaita kaikille!

Puuterihuisku

Hiljaa hyvä tulee

Haava alkaa alkupäästään olla jo varsin siistin näköinen. Maanantaina kävin punktoinnissa ja eilen illalla alkoi jälleen hieman kiristystä tuntua kainalon seudulla. Näyttää siltä, että nestettä alkaa taas kertymää... Ärsyttää! No, ei se auta kuin lampsia sitten taas ensiapuun, jos tästä vielä pahemmaksi muuttuu. Voisikohan tohon jotenkin itse vaikuttaa ettei nestettä pakkais noin paljon?! Viimeksi lääkäri kyllä sanoi että on tosi tavallista että pari- kolme kertaa pitää punktoida.
Haluaisin touhuta taas tavallisesti,  kyllästyttää olla tälläinen "rampa". Viikonloppuna juhlitaan lasten synttäreitä, pitäis siivota ja leipoakkin jotain ... Jep, tiedän että leikkauksesta on vasta kaksi viikkoa ja että ei se lääkäri suotta kirjoittanut saikkua kuutta viikkoa...  Pandol Forteakin napsin vielä ihan säännöllisesti, pitäisköhän siitäkin jo päästä hiljelleen eroon?

Pitäis nyt vaan uskoa, että hiljaa hyvä tulee!
Taidankin tästä lähteä katsomaan jotain leffaa, siivota ennättää huomennakin =)

(Kuva)

Olisi kiva kuulla teidän muiden ablaatio potilaiden kertomuksia miten pian te olette toipuneet leikkauksesta.

Puuterihuisku

-30 hakasta ja 105 ml nestettä

Menin tänään työterveyslääkärille ja sain siellä oikein hyvää palvelua. Lääkäri sanoi heti, että nestettä on selvästi sen verran, että pitää punktoida. Kaksi kertaa yritti, mutta ei saanut nestettä liikkeelle. Eipä tuo minua haittannut kun punktoiminen ei tehnyt kipeetä ja tiesin, että lääkärini on tarkka, enkä varmasti jää ilman hoitoa. Sain sitten ohjeen mennä ensiapuun, jossa tarvittaessa kirurgi voisi järeimmin asein poistaa nesteen.  Onneksi punktointi onnistui ensiavun lääkäriltä ensimmäisellä yrittämälllä ja ihan perinteisella neula-ruisku systeemillä.

                                                                 kuva

Nestettä lähti yli 100 ml ja kylläpä täytyy sanoa, että kyllä helpotti! Tuntuu kuin joku kiristävä vanne olisi otettu pois ympäriltä. Ystävällinen  hoitaja poisti samalla hakasetkin ja sain luvan seuravan kerran lampsia suoraan  ensiapuun jos nestettä vielä alkaa kertymään. Sain myös kehuja pirteästä olemuksestani ja siitä jäi hyvä mieli. Kotiin päästyä varasin  vielä kampaajalle ajan, joten taas elämä hymyilee =)

                                              Puuterihuisku

Thanks for nothing!

Kävin eilen illalla istumassa päivystyksessä pari tuntia. Ajatuksena oli, että lääkäri punktoisi rintaan kertyneen nesteen. Neste alkoi perjantaina näkyä kainalon puolella ja lauantaihin mennessä turvotus oli jo levinnyt laajemmalle alueelle rintakehälle.

Minut vastaanottanut lääkäri oli nuorehko mies. Sanoi ettei kannata alkaa punktoimaan, kun turvotus on niin laajallla alueella. Sitten vasta punktoidaan jos rinta alkaa erittää keltaista eritettä. Olin hiukan, että täh?!  Lääkäri surkutteli kohtaloani ja kysyi tupakoinko ja sanoi että joskus sitten saat uuden rinnan tilalle. Totesipa vielä, että aika pitkä haava! Olin aika typertyneessä mielentilassa kun kävelin ulos huoneesta. Thanks for nothing vaan! Olikohan poju koskaan aikaisemmin tavannut naista, jolta on rinta poistettu. Sääliä vaan sain osakseni, ja sitä en sieltä tosiaankaan lähtenyt hakemaan.

Huomenna on aika työterveyteen hakasten ja ompeleiden poistoa varten. Pyydän samalla työterveyslääkäriä vilaisemaan rintaa. Toivottavasti saan hieman asiantuntevamman kohtelun osakseni.
Voihan se olla, että eilínen lääkäri oli ihan oikeassa asian suhteen, mutta jotenkin olisin toivonut toisenlaista suhtautumista asiaan. Surkuttelijoita kun matkan varrelle on mahtunut. Itse ainakin kaipaisin enemmän sellaista kannustavaa ja stemppaavaa asennetta.

(kuvat)

Puuterihuisku

Nesteessä ollaan!

Kävin tänään hakemassa postista Amoenan tilaukseni. Tosi nopsa toimitus siis. Jo tilausta seuraava päivänä paketti oli määränpää postissa. Liivit olivat tosi hyvät ja olen niihin tosi tyytyväinen. Ensi proteesin ja pumpulin välillä ei niin suurta eroa.




                                                                       (kuva)

Kainalodreenin poistosta on kulunut nyt kaksi päivää ja rintaan on alkanut keräytymään nestettä. Nauroinkin miehelle, että hei tissi taitaa sittenkin kasvaa takaisin ;)
Maanantaina olisi ompeleiden ja hakasten poistoon aika, mutta en tiedä uskallanko katsella tuota nesteen pakkaamista siihen saakka vai pitäiskö lähteä päivystykseen punktoimaan sitä pois ?! Olen yrittänyt jumpata kättä varotellen, mutta ei siitä ole tainnut olla tuohon asiaan  apua. Outoa, että näin nesteessä ollaan vaikka kainaloa ei operoitu.
                                                                           

♥

                                                            Puuterihuisku

"I'm Gonna Love You Through It"

       Mukavaa viikonloppua kaikille!


     Puuterihuisku

Heippa pumpulitissi!

On se kiva, että  voi käydä ostoksilla oman sohvan pohjalta, jos kunto ei vielä anna periksi lähteä kauppoja kiertämään.  Sairaalasta sain mukaani valkoiset liivit ja vanua. Kaipasin kuitenkin mustia liivejä ja vanutäytetään ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta, joten tein ensimmäisen tilaukseni Amoenasta.  Paketille tuli mielestäni aika suolainen hinta, mutta olen valmis hieman sijoittamaankin siihen että tunnen oloni naiselliseksi ja vaatteet istuvat hyvin päälle.

Tilaukseen lähtivät siis mustat T-paita liivit, joille on varmasti jatkossakin käyttöä. Tilasin myös ensi proteesin, joten pian ei tarvitse tuon vanun kanssa enää pelata.  Ensi proteesin käyttöikä ei varmasti tule olemaan kovin pitkä, mutta ei pari kymppiä mielestäni ole iso sijoitus jos sillä saa pientä mielen piristystä.  Toivottavasti liivit istuvat hyvin päälle!
Kunhan haavat ovat kunnolla parantuneet taidan kokeilla tilata jostain ulkomaisesta nettikaupasta jotkut nätit liivit.  Onko teillä millaisia kokemuksia alusvaatteiden ostamisesta netistä ja juuri noista ulkolaisista myymälöistä?

Ai, niin ja sain tänään vihdoinkin kainolotreenin pois! Nyt vaan toivotaan ettei tartte punktoida!


                                                               Puuterihuisku

Sateisin terveisin

Voihan rähmä! Dreeni erittää edelleen sen verran, ettei  tänäänkään voi sitä vielä poistattaa. Soitin minut leikkanneelle kirurgille, ja hänen ohjeensa mukaisesti huomenna sitten lähtee letku olipa eritystä miten paljon hyväänsä. Eihän tuota piuhaa voi loputtomiinkaan perässä vetää. Jatkossa sitten punktoidaan jos on tarvetta. Haavaakin on alkanut nipistelemään.  Toivon, että se on vaan merkki siitä että haava alkaa paranemaan.



Tämäkin päivä menee siis vielä neljän seinän sisällä, kun ei tuon dreenin kanssa viitsi minnekkään ihmisten ilmoille lähteä.  Toisekseen ulkona on kyllä satanutkin koko aamupäivän, joten ei ulos oikein ole tehnytkään mieli.



                                                                (kuvat)

                                                                          

♥

                                                                     
                                                                Puuterihuisku

Kainalosta roikkuu edelleen dreenipussukka, ja kylläpä alkaa letku ottaa jo aivoon! Kiristelee kainalossa välillä niin vietävästi ja edelleenkään ei voi nukkua kuin selällään.  Dreeni vetää rintaa kainalon puolelta ihan kuopalle.
Jos vuoto ei ole huomisaamuun mennessä tyrehtynyt alle sallitun rajan, sitten konsultoidaan kirurgia. Toivoisin niin että putken saisi jo huomenna poistaa. Olo helpotti huomattavasti rintakehältä kun sai rintadreenin pois ja luulen, että kainaloalueen kiristyskin helpottaisi kun saisi vaan tuon letkun pois. Itse kainaloahan ei kuitenkaan tarvinnut operoida.



                                                                    (Kuva)

Uloskin voisi voimien sallimissa rajoissa mennä kun ei olisi tuota "tyylikästä syksykassia".
Koti on muuttunut melkoiseksi kukkakaupaksi. Ystävät ja sukulaiset ovat ilahduttaneet toipilasta toinen toistaan ihanimmilla kukkasilla, ja niitä on ripoteltu ympäri taloa.
Anopilta ja appiukolta sain suloisen lintuasetelman, joka sopiikin hyvin tänne blogin väreihin =)

Terkuin letkukainalo,

Puuterihuisku

Pitsiliivit

Pääsin eilen sairaalasta kotiin, tosin kainalodreeni pussukka mukanani. Erittelee vielä sen verran, että saan kantaa tuota uutta syysveskaa mukanani varmaan vielä muutaman päivän. Rintadreeni poistettiin eilen ja samoin sidokset haavalta.  Itkuhan siinä tuli kun hoitaja otti sidokset pois ... Pelkäsin tuota hetkeä ennalta ehkä leikkauksesta eniten.  Haava sinäänsä on siisti, mutta kyllähän näky aika ankea on.  Haava tietysti siistiytyy tuosta vielä paljon, mutta voitte varmaan kuvitella mikä on muutos entiseen D-kuppiin...

Sairaalasta sain pitsiliivit mukaani, jotka yllätyksekseni olivatkin yllätävän nätit.

Olen itse tottunut käyttämään kaarituellisia ja sellaisia kohottavia rintsikoita, että onhan muutos tietysti siihen melkoinen. Mutta yllättävän hyvin toimii tuo pumpulisysteemikin. Paremmin kuin arvasinkaan. Eiköhän tuon pumpulitissin kanssakin pärjää kun miettii hieman milllaisen paidan päällensä pukee.

(Älkää välittäkö tuosta viimeisen kuvan kirjoitusvirheestä, taisi kirurgi napata samalla palan aivoistakin pois!)

♥

Puuterihuisku

739g kevyempänä

Leikkaus on nyt onnellisesti ja onnistuneesti ohitse!  Vielä pötkötellään sairaalassa, koska haavadreenien eritys on sen verran voimakasta. Toiveissa oli tänään päästä kotiin, mutta saa nähdä miten käy.
Koko rinta tosiaan poistettiin ja kaikki paha saatiin pois, eikä vartiaimusolmukkeissa ollut etäpesäkkeitä, joten tilanne on nyt siihen nähden oikein hyvä. Lopputarkastus on sitten parin kolmen viikon päästä ja sitten selviää liitännäishoidot. Hoitaja arveli, että sytostaatteilla jatketaan mutta se selviää sitten aikanaan.



Leikkaus jännitti minua aivan hirveästi ja olen tosi helpottunut , että se on nyt ohitse. Rintakehän ympärillä on vielä paksut sidokset ja en ole nähnyt itse haavaa vielä ollenkaan. Paksummat siteet poistetaan tänään ja pääsen ehkä vihdoinkin suihkuunkin. Haavan näkeminen pelottaa aika tavalla, ja luulen että suru rinnan menetyksestä iskee päälle vasta kun saan omat vaatteet päälle ja pääsen kotiin.  Sitä saa hetkeksi sanoa heipat vanhoille rintsikoille...



                                                                            (kuvat)



Terkuin rikkinäinen, mutta helpottunut,

                                              Puuterihuisku ♥

Se on moro!

Sairaalaveska on nyt pakattu ja pelko puserossa odotan huomista päivää.  Kassiin tosin ei ole pakattuna korkareita ja muita hepeneitä ;) Lukemista kylläkin iso pino ja uusi läppäri tietysti. Haikealla mielin suljin tänään työpaikan oven. Mitä kaikkea mahtaakaan edessä olla vielä ennen kuin olen taas työkykyinen...

                                                                            (kuvat)

Pitäkää peukkuja, että enkelit ovat matkassani ja  kaikki sujuu hyvin! Palaan ehkä takaisin palasta pienempänä, mutta toivottavasti entistäkin  vahvempana. Nauttikaa samettisista syysilloista ja pitäkää huolta toisistanne.

                                                                              ♥

                                                                    Puuterihuisku

Otan vastaan kaiken mitä tulee, vaikka myönnän pelottaa

””Olen väsynyt pohtimaan miksi minä

miks ei joku toinen

kuka vaan

otan vastaan kaiken mitä tulee

vaikka myönnän pelottaa

Rohkea ei katso ulkokuoreen

vaan elää joka solullaan

myös niillä saastuneilla joilla henkeäni kiusataan

Annan musta palan pois tai kuolen

loput pitää saan, ehkä omanain

jos routa korjaa minut talteen

teen juuret sisään sen ja nousen uudelleen, uudelleen

Nyt vasta huomaan kuinka kaunis on uusi aamu jonka saan

kuka ikinä maalasi tän taulun

sen pois vois ottaa milloin vaan

paikoiltaan….””

                               -Leena Tirronen-


                                                                         kuva


                                                                  Puuterihuisku

Syyskuun ensimmäinen

                                 (kuva)

                             Eipä minulla muuta....

                                   Puuterihuisku