sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

310711

Huomenna pitäisi sitten mennä taas välillä töihin. Toisaalta jännittää ihan kamalasti miten saan pidettyä ajatukset kasassa. Kotona ajatukset harhailevat ja olen huomannut etten ihan kaikkea muista mitä esim.mies on sanonut. No, tämä lienee ihan ymmärrettävää!  Töihin paluu voi olla hyväkin asia, tulee välillä muutakin mietitttävää kuin kokoajan näitä kauhuskenaarioita joita päässä tällä hetkellä liikkuu. Välillä jaksaa olla kovinkin (ehkä liiankin optimistinen), mutta sitten taas välillä ajattelee kaikkea pahinta mahdollista mitä edessä saattaa olla.



Toisaalta olin viime kesänä käynyt mammografiassa ja ultrassa ja silloin todettiin ettei patti ole vähääkään hälyttävän näköinen. Liekkö sitten sattunut lääkärille moka, vai voisiko oikeasti olla niin hyvä tilanne, että syöpä saatiin nyt aivan tuoreeltaan kiinni. Onko teille muille käynyt noin? Lääkärin suhtauminen viime kesänä oli kyllä hieman sellainen, ettei näin nuorella (siis voi olla paljon nuoremmallakin!!!) voi oikein mitään pahanlaatuista olla., kun ei ole edes sukurasitusta taustalla. Näin jälkeen päin ajateltuna kummastuttaa miksei silloin tutkittu tarkemmin.


Huomasin blogini tilastoista, että tällä on käynyt mukavasti porukkaa viimeisten päivien aikana. Olisi kiva jos jättäisitte pientä puumerkkiä vierailustasi! Ja lukijaksikin saa liittyä =)


Puuterihuisku
 
 
 
 

perjantai 29. heinäkuuta 2011

290711

Vielä olisi tasan viikko kirurgian polille menoon aikaa. Ensi viikolla palaan tosiaan muutamaksi päiväksi töihin.
Olen jutellut paljon asiasta läheisten kanssa. Koen, että asioiden jakaminen helpottaa. Toki  itsellekkin on vaikeaa nähdä miten iso juttu sairastuminen on läheisillekkin. On varmasti vaikea löytää oikeita sanoja. Toivoisin kuitenkin, että kaikki suhtautuisivat  minuun samalla tavalla kuin ennen sairastumistakin. Olen kuitenkin ihan sama ihminen kuin ennen sairastumistakin.  Tosin tämän kaiken jälkeen varmasti astetta vahvempi!





Puuterihuisku

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Aika plastiikkakirurgille

Tänään soitin kirurgian polille. Polla ei kestänyt enää ajan odottelua. Olen laukannut yhtenään postilaatikolla ja vahtinut jos puhelin vaikka soisi. Ystävällinen hoitaja antoikin sitten ajan puhelimessa. Aika on ensi viikon perjantaille. Puolitoista viikkoa siis vielä odottelua tuohon leikkauksen suunnitteluaikaan jäljellä. Ensi viikolla yritän mennä jo välillä töihin. Vähän helpottaa taas kun tietää, että homma etenee.



Puuterihuisku

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Tunnemyrskyssä

Itku on vaihtunut vihantunteeksi! Suututtaa aivan hirveästi!Olen hermostunut ja äyskin kotona lapsille. Minulle aamut ovat olleet kaikkein vaikeimpia. Olen siis nyt saikulla ja odottelen aikaa sinne kirurgin vastaanotolle sairaalaan. Aamuisin ahdistus on kovimmillaan ja vatsa on sekaisin, jospa aika tänään jo sairaalaan tulisi! Lääkäri määräsi nukahtamislääkkeitä, mutta niitä ei ole onneksi tarvinnut käyttää. Öisin olen nukkunut ihmeen hyvin.


Päässä pyörii monenlaista ajatusta, tämä odottaminen on pahinta. Jossain vaiheessa päässä pyöri sellainen ajatuskin, että syöpä on minulle rangaistus siitä, että olen ollut niin turhamainen. Ulkonäköön liittyvät asiat kun ovat aina olleet minulle tärkeitä. Tiedän ettei se niin ole, mutta nyt on niin paljon vihantunteita ajoittan päässä, että tekisi mieli mennä nyrkkeilymatsiin!


Olen valmis kestämään kipua ja pahoinvointia, jota  varmasti on hoitojen myötä luvassa enemmän ja vähemmän. Hiustenlähdönkin uskon kestäväni, mutta jos joudun rinnan totaalipoistoon se tulee kyllä olemaan todella, todella kova paikka minulle!


Puuterihuisku


maanantai 25. heinäkuuta 2011

Vaaleanpunainen päiväkirja

Heippa kaikille! Sain kolme päivää sitten diagnoosin rintasyöpä.  Lääkärin kertoessa tuloksia tuntui kuin puhuisimme jonkun toisen asioista. Itku tuli vasta kun pääsin kotiin.  Nyt kun kolme päivää on kulunut  jännittää tietysti aivan älyttömästi mitä on tiedossa ja itku on välillä herkässä. Ajattelin aloittaa tälläisen sähköisenpäiväkirjan, jonne talletan muistiin ajatuksiani ja tulevia tapahtumia mtkan varrelta. Toivottavasti blogistani on joskus tukea myös toisille sairastuneille.



Olen jo aikaisemmin pitänyt ns.hömppäblogia ja en halunnut sinne jakaa näitä ajatuksia sairaudesta ja tulevasta taistelumatkasta, jonka joudun sairauden kanssa kulkemaan. Bloggaus on kuitenkin minulle tuttua ja ajattelin, että sairaudesta kirjoittaminen voisi helpottaa omaa ahdistustani.
Halusin tehdä blogin ulkonäöstä kauniin vaikka tulevat kuukaudet tulevat varmasti olemaan  kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista.  Tarkempaa tietoa tulevasta minulla ei vielä ole ja odottelenkin kutsua sairaalaan, jonka jälkeen toivottavasti tiedän itsekkin mitä tuleman pitää. Kaikki on siis vielä uutta ja todella hämmentävää!

                                                            (Kuvat lainattu googlen kuvahausta)

            Tästä alkaa taistelumatkani syöpää vastaan, aika näyttää millainen millainen matkastani kehkeytyy!

                                                                              ♥
                                                                      Puuterihuisku