maanantai 31. maaliskuuta 2014

Rikki, mutta niin onnellinen

Olipa kiva yllätys; täällä olikin jo käyty kyselemässä leikkauskuulumia. Joten tässäpä nyt niitä. 

 Sairaalaan mennessä sunnuntai-iltana minulta otettiin verikokeita, keuhkokuvat ja sydänfilmi. Mittailtiin jalat tukisukkia ja varten otettiin "ennen" valokuvat.  Lääkäri kävi piirtämässä iholle leikkausmerkintöjä ja varmisteli vielä minkä kokoista rintaa toivon. Esitin toiveen kuppikoon pysymisestä samana.  Lisäksi lääkäri lupaili, että hieman pidemmällä vatsaviivolla saadaan vielä tuolta kyljistäkin lähtemään hieman ylimääräistä makkaraa. Illalla vielä sain peräruiskeen ja nukahtamislääkkeen, joten nukuin yllättävän hyvin yön. 

                               Flowers In Her Hair

Pääsin maanantai aamuna saliin heti aamusta, muistaakseni joskus hieman ennen yhdeksää.
Leikkaus kesti yli 7 tuntia ja tiistai-iltapäivään saakka olin teho-osastolla. Tiistai-iltana nousin sängystä kahden hoitajan avustamana ja seisoin sängyn vieressä ehkä kaksi sekunttia. Silloin tuntui kyllä ihan hirveältä, ja ajattelin ettei tästä nyt kyllä ihan äkkiä toivuta. Hoitajat vakuuttelivat kuitenkin että hyvin menee ja ettei yleensä potilaat ole välttämättä nousseet vielä noin pian jaloillensa. Keskiviikkona sitten pääsin jo omin avuin vessaan.  Torstaina kävin yksin suihkussa, ja kylläpä se tuntuikin hyvältä vaikka aika urakka olikin. Alkuun minulla oli neljä haavadreeniä, epiduraali kipupumppu, kaksi tippaa, arteriakanyyli, sellaiset verta pumppaavat sukat, pissakatetri ja happiviikset. Vatsassa ole haava  onaivan kyljestä kylkeen ja jopa napa on "istutettu" uudelleen.
                            Would you have a preventative double mastectomy?

 Rinta näyttää minusta oikein kauniilta ja kaikki haavat ovat tosi siistejä. Kurkistelen rintaa vähän väliä paidan kauluksesta, kun tuntuu niin uskomattomalta, että nyt niitä tosiaankin on taas kaksi :)  Samalla kuitenkin pelottaa että mitä jos tuleekin joku komplikaatio... Sairaalassa rinnasta seurattiin koko ajan sellaisella rinnan sisään menevällä "karvalla" hapetusta, lämpöä ja vitaliteettia. Arvot pysyivät koko ajan tosi hyvinä. Itseasiassa eräs hoitajan sanoi, ettei hän ole koskaan aikaisemmin nähnyt, että arvot olisivat pysyneet koko ajan noin hyvinä.  
Pääsin kotiin sairaalasta perjantaina, eli päivää odotettua aikaisemmin. Lääkäri kävi vielä torstai-iltana katsomassa haavat ja totesi itsekkin, että ihan priimaa tuli. Eli kait tässä uskaltaa jo pikku hiljaa alkaa iloitsemaan onnistuneesta leikkauksesta :) Ihanaa päästä alusvaate ostoksille sitten kun saa taas alkaa käyttämään normaaleja alusvaatteita <3  Ei kerrota kenellekkään mutta tilasin jo sairaalassa ollessani itselleni Marlies Dekkersit, joista olen haaveillut täälläkin jo aikaisemminkin.

                                blooms on your doorstep

Nyt alkuun on tosiaankin ollut lupa olla pystyssä vain 15 minuutin pätkissä, mutta pikku hiljaa olen lisäillyt aikaa voimien sallimissa rajoissa. Vatsanhaava on aika kiristävä ja nyt alkuun olen ottanut tavoitteeksi sen, että seisoisin ja kävelisin suorassa.  Meinaa väkisen vetää ruotoa hieman koukkuun.  Yöunet ovat olleet vähän heikonlaisia kun hyvää nukkuma-asentoa on ollut vaikea löytää. Nukkua voi nyt alkuun ainoastaan selällään ja leikatun puolen käsi pitää tukea tyynyillä jottei käsi painu liian tiivisti kainaloon ja tuki suonia.  Liikkeillä ollessa pitää käyttää koko ajan tukiliiviä. 

Kotiuduin yhden haavadreenin kanssa, mutta sain käydä poistattamassa sen heti lauantai aamupäivänä kun vuotoa oli tullut alle 40 ml. Perjantaina menen ompeleiden poistoon ja sairaslomaa minulla on toukokuun alkuun saakka. 
Uuden rinnan painoksi tuli 906 g ja se aseteltiin hieman ylemmäksi kuin tuo terve rinta.Kesällä tai alkusyksystä sitten vielä kohotetaan toinen rinta samalle tasolle  ja viimeistellään tuo nyt rakennettu rinta.
.

Mutta päivä kerrallaan täällä otetaan ja toipuminen jatkuu toivottavasti yhtä hyvää vauhtia kuin on alkanutkin.  Aikamoinen  projekti on kyllä ollut, mutta ei kyllä harmita yhtään vaikka siihen lähdinkin mukaan. 

           Mitähän unohdin kertoa?! Kyselkää rohkeasti  :)





lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lainattuja sanoja

                       Charlotte Olympia


Olen lukemassa tällä hetkellä Marja Aarnipuron kirjaa Rintasyövän jälkeen. Laitan kirjasta tänne pienen lainauksen, jossa Marja on pukenut sanoiksi hyvin miltä rinnanpoisto minustakin  on tuntunut ja miten se on vaikuttanut seksuaalisuuteeni.

" En luovu yöpaidastani pariin kuukauteen. En vaikka Kaitsu näkeekin arpeni ja yksirintaisuuteni joka viikko saunassa. Sängyssä rinnattomuus muuttuu jotenkin seksuaalisemmaksi. "

Minulla yöpaita on pysynyt visusti päällä parin kuukauden sijasta jo kaksi vuotta... 
Ylihuomenna olisi vihdoinkin se kauan odottamani korjausleikkaus. Odotan toisaalta innokkaana leikkausta, mutta samaan aikaisesti mieleni on vallannut iso pelko.  Tuntuu aivan uskomattomalta, että jos kaikki sujuu hyvin niin parin päivän päästä olen taas KokoNainen ja saan heittää proteeseilla vaikka vesilintua. No, ehkä ei sentään sillä en ole eläinten kiusaaja ;) 

                       Beautiful Cherry River West Virginia Gorgeous

Painonpudotus projektista en ole nyt jaksanut kantaa huolta. Olen ollut aivan liian stressaantunut jaksaakseni murehtia vielä moisesta asiasta. Kuntosalilla käyntikin on nyt hieman harventunut, mutta tänään ajattelin vielä siellä piipahtaa kun sitten tulee se pakollinen parin kuukauden tauko. 

                                    My new life, chapter 1  www.kiloklubi.fi

Mutta huomenna tosiaankin  menen sisälle sairaalaan ja maanantaina sitten leikataan. Pitäkää peukkuja ja toivokaa, että kaikki menee hyvin! Pidän nyt varmastikkin pienen bloggaustauon, mutta palailen sitten jossain vaiheessa kertomaan miten leikkaus ja toipuminen ovat lähteneet sujumaan.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Success is a Journey

Tässäpä hieman motivaatio videoo kehiin. Kylläpä oli upeita naisia tuossa videossa! Osa tosin ehkä jopa liian lihaksikkaita minun makuun, mutta hatun nosto heille. Ei ole ihan pienellä vaivalla hankittu noita kroppia.



Hui hui! Enää viikko aikaa leikkaukseen!!!



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Plus miinus nolla

Fitness motivation

Tänä aamuna hyppäsin jälleen hieman kauhunsekaisin tuntein puntarille. Tilanne on toissaviikkoiseen  nähden  aikalailla sama kuten näistä lukemista voitte päätellä.

Paino: 68,5 kg ->67,7 -> 68,1 kg -> 67.7 kg -> 67.3 -> 66.8

Bmi: 26,8 -> 26,4 -> 26,7 -> 26.4 ->26,3 -> 26,1

Vyötärö: 88cm ->86 cm -> 85,5 cm -> 84,5 cm ->85 cm 


Lantio: 105,5cm -> 104,5 c-> 103,5 -> 103 cm -> 102,5 cm

Yläreisi: 54,5cm -> 54 cm ->54 cm -> 52,5 cm -> 52 cm

Rinnan alta: 87cm -> 86.5 -> 85 c-> 84 cm -> 85 cm

Vatsamakkara (n. sormen leveys navasta alaspäin) 98 cm -> 96.5cm -> 95.5 -> 94,5

                    With every step

Vyötärön- ja rinnanalus mitoissa on tapahtunut hieman lisäystä, mutta muissa mitoissa vähennystä ja mikä parasta paino on pysynyt samassa vaikka ruokavaliossa on tapahtunut pientä lipsumista. Työmatka kävelyn olen joutunut nyt laittamaan hetkeksi tauolle, kun jalkoihin iskeytyi penikkatauti. Tai tämä on oma diagnoosini sillä oikea sääri turposi ja säären sisäosaan tuli kipua.  Turvotus sentäs hävisi aika pian ja kipukin on jo huomattavasti vähäisempää kun en nyt ole juossut juoksumatollakaan salilla. Eli jalat ovat nyt hyvää vauhtia kuntoutumassa ja pian uskautuneen taas lenkkeilemäänkin :)

                             x



                       



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

You only live once, lick the bowl

                         Take care of your body. It's the only place you have to live

Kuten arvelinkin painonpudotus homma pissi hieman reisille tuossa lomaviikolla. Mutta sehän olikin jo arvattavissa... Viime viikolla en sitten uskaltautunut puntarille ollenkaan. Tunne on kyllä kropassa sellainen, ettei painonpudotusta varmaankaan ole juuri päässyt tapahtumaan. Yhden illan kestävä mahatauti ja alakautta totaalityhjennys ehkä sentäs hieman pelastivat tilanteen.  Ei muuten ollut kovinkaan kiva viettää synttäreitä pöntöllä istuen! Kuntosalillakin kävin lomalla vain kerran.  Tällä viikolla sentäs sain pidettyä kiinni siitä kahdesta kerrasta. No, ensi viikolla sitten on taas totuuden hetki ja hyppään puntarille. Sitten ei olekkaan enään kuin yksi viikko siihen korjausleikkaukseen. Viimeisenä viikkona ennen leikkausta en kehtaa vetää kaloreita ihan minimiin vaan yritän muutoin syödä terveellisesti.

                           motivation

Leikkauksen jälkeen on sitten aivan pakko rauhoittua hetkeksi, parannella itsensä rauhassa kuntoon ja aloitettava liikkuminen jälleen ihan nollasta verkkaisessa tahdissa. Toivottavasti vaan löydän taas tauon jälkeen jostain tuon liikuntakärpäsen pureman.

                     yes indeed!

Huomaan olevani aika jännittynyt ja stressaantunut tuosta tulevasta operaatiosta. Tiuskin miesparalle ihan pikkuasioista ja olen nähnyt tosi paljon unia viimeaikoina. En tiedä mitä noista jännitän eniten; pitkää leikkausta, leikkauksen jälkeistä kipua ja toipumista vai leikkauksen lopputulosta.