Heips kukkuu! Ja hupsista keikkaa kun on taas postaustauko hieman virahtanut. Täällä ollaan edelleen dieetin syrjässä kiinni. Hieman soveltaen olen tuota Pariisilaista dieettiä noudattanut. Viikolla olen ollut tarkempi syömisistä, mutta sitten viikonloppuisin on aina vähän lipsunut. Kiloissa ei ihan odotetunlaista pudotusta ole tullut, mutta vaatteissa huomaa että pientä kaventumista on tapahtunut. Olen nyt dieetin kolmannessa vaiheessa eli gourmet vaiheessa. Aika runsaanoloisesti näyttäisi saavan dieetin tässä vaiheessa ruokaa syödä. Valitettavasti vaan kirjan useat annokset ovat sellaisia ettei ne tälläisellä perheellisellä ole kovinkaan toteuttamiskelpoisia. Vai miltäpä teistä kuulostaisi esim. täytetty vasikanleike, uunilammas tai perunasimpukkasalaatti? Aika työlästä on muutoinkin ollut töiden jälkeen valmistaa kaksi eri ruokaa; lapsille omat ja vielä itselle omat pöperöt. Tänäänkin vedin sitten samaa ruokaa kuin muutkin joten huomenaamuna ei vaa'an viisari heilahda ainakaan alaspäin.
Mutta nyt taas hieman väliaika tietoja missä mennään. Punaiset on eilisiä mittauksia.
Paino: 68,5 kg ->67,7 -> 68,1 kg -> 67.7 kg -> 67.3 -> 66.8 ->66,6 ->66,1
Bmi: 26,8 -> 26,4 -> 26,7 -> 26.4 ->26,3 -> 26,1 -> 26
Vyötärö: 88cm ->86 cm -> 85,5 cm -> 84,5 cm ->85 cm ->84,5 ->82 cm
Lantio: 105,5cm -> 104,5 cm -> 103,5 -> 103 cm -> 102,5 cm -> 102,5 cm -> 101,5
Yläreisi: 54,5cm -> 54 cm ->54 cm -> 52,5 cm -> 52 cm ->52 cm
Rinnan alta: 87cm -> 86.5 -> 85 cm -> 84 cm -> 85 cm -> 84,5 ->84 cm
Vatsamakkara (n. sormen leveys navasta alaspäin) 98 cm -> 96.5cm -> 95.5 -> 94,5 -> 93,5 -> 92 cm
Välillä paino käväisi lukemissa 65.8 kg, mutta jo pieni lipsuminen ruokailuissa nostaa aina painon takaisin. Kyllä on tiukassa kilot ja nostan kyllä hattua niille Tamofenin syöjille jotka saavat painoa pudotettua reilummin. Aika säälittävältä näyttää nuo kilolukemat, mutta esim tuo vyötärön - 6 cm ja lantion - 4 cm ei tunnu yhtään hassummalta. Olen ottanut tavaksi käydä kahdesti viikossa salilla. Toisella kertaa teen enemmän yläkroppaa ja toisella kertaa sitten enemmän alakertaa. Lenkkeilyäkin on tullut jälleen heräteltyä ja porkkanaksi ostin uudet lenkkarit.
Mutta nyt taas hieman väliaika tietoja missä mennään. Punaiset on eilisiä mittauksia.
Paino: 68,5 kg ->67,7 -> 68,1 kg -> 67.7 kg -> 67.3 -> 66.8 ->66,6 ->66,1
Bmi: 26,8 -> 26,4 -> 26,7 -> 26.4 ->26,3 -> 26,1 -> 26
Vyötärö: 88cm ->86 cm -> 85,5 cm -> 84,5 cm ->85 cm ->84,5 ->82 cm
Lantio: 105,5cm -> 104,5 cm -> 103,5 -> 103 cm -> 102,5 cm -> 102,5 cm -> 101,5
Yläreisi: 54,5cm -> 54 cm ->54 cm -> 52,5 cm -> 52 cm ->52 cm
Rinnan alta: 87cm -> 86.5 -> 85 cm -> 84 cm -> 85 cm -> 84,5 ->84 cm
Vatsamakkara (n. sormen leveys navasta alaspäin) 98 cm -> 96.5cm -> 95.5 -> 94,5 -> 93,5 -> 92 cm
Välillä paino käväisi lukemissa 65.8 kg, mutta jo pieni lipsuminen ruokailuissa nostaa aina painon takaisin. Kyllä on tiukassa kilot ja nostan kyllä hattua niille Tamofenin syöjille jotka saavat painoa pudotettua reilummin. Aika säälittävältä näyttää nuo kilolukemat, mutta esim tuo vyötärön - 6 cm ja lantion - 4 cm ei tunnu yhtään hassummalta. Olen ottanut tavaksi käydä kahdesti viikossa salilla. Toisella kertaa teen enemmän yläkroppaa ja toisella kertaa sitten enemmän alakertaa. Lenkkeilyäkin on tullut jälleen heräteltyä ja porkkanaksi ostin uudet lenkkarit.
Lisäksi olen yrittänyt lisätä työmatka pyöräilyä. Pyrin siihen, että neljä kertaa viikossa tulisi edes jonkunlaista liikuntaa.
3-vuotis kontrolleihinkin tuli jo ajat, mutta yritän kovasti olla vielä niitä miettimättä. Vaikka väkisin jännitys ja pelottavat ajatukset meinavat nostella päätänsä.
Mutta palaillaan jälleen!
Mukavat illanajatkot sinne ruudun toiselle puolelle :)
Heippa, Puuterihuisku! Jos kilot eivät meinaa karista, voit lohduttautua sillä, että lihas on painavaa. Ja laihduttaminen todella tylsää hommaa. Ja onko se edes kannattavaa: http://www.anna.fi/hyva-olo/lopeta-heti-laihduttaminen/ kertoo lisää! :-) Tykkäsin jutusta, kun luin sen Annasta. Jutun loppu on loistava:
VastaaPoistaLaihdutusrääkin sijaan pitäisi opetella hellimään itseään ja elämään omassa kropassaan. Itsensä hyväksyminen on tärkeää.
Ravintoterapeutti kertoo huomaavansa monesti, että ihmiset puhuvat vartalostaan kuin se olisi heistä irrallaan. Asiakkaat tuskailevat, että miksi ihmeessä ”se” ei laihdu.
– Sen sijaan, että kuritamme kehoamme, meidän kannattaisi pitää siitä hyvää huolta. Kannattaisi kääntää katse sisäänpäin ja tuntea oma ruumiinsa sielun kodiksi, jossa asutaan koko elämä, Tuuli-Dammert sanoo.
Myös psykologian tohtori Monica Ålgars kehottaa etsimään samanlaista, positiivista asennetta. Hänen mielestään ihmiset käyttävät liikaa aikaa ja energiaa siihen, että miettivät olevansa väärän kokoisia tai väärän muotoisia. Ihmiset tarkkailevat ja arvostelevat itseään liikaa ulkoapäin eivätkä keskity siihen, miltä heistä tuntuu.
– Itseään täytyy kohdella hyvin. Ankaruuden ja itseinhon tie ei vie yhtään mihinkään, Ålgars toteaa.