Heippa pitkästä aikaan! Mahtaakohan siellä ruudun toisella puolella ollaan enää yhtään lukijaa tallella, kun olen teitä vallan ihan kuulumisten pimennossa pitänyt?! Täällä kuitenkin ollaan ja ponihäntä päässä bloggaillaan. Joo-o, luit ihan oikein, hiukset tosiaankin yltävät jo ponnarille! Tosin vaan sellaiselle ihan nöpöselle pullasuti ponnarille ;) Aika uskomaton tunne oli kun huomasin ensimmäisen kerran, että hiukset tosiaankin yltävät kiinni :) Kyllä sitä on ihminen pienestä onnellinen ღ
Ison S:n tiimoilta ei onneksi ole oikein mitään päivitettävää. Jossain vaiheessa meinasi leikatun puolen käsi vähän vihoitella, mutta nyt ei sitäkään vaivaa ole oikeastaan ollut. Kop, kop, täytynee heti koputella puuta!
Nyt vaan odotellaan syksyn 2-vuotis kontrollia ja sitä vihreää valoa korjausleikkaukselle.
Painon kanssa olen saanut kamppailla ihan tosissaan. Aina vaan on uudet entistä korkeammat lukemat vaa'alla kun siinä käyn. Olen yrittänyt lisätä liikuntaa ja pitänyt ruokapäiväkirjaakin ja silti vaan tuntuu, että paino nousee ja nousee. Kyllä ottaa pattiin! Pakko olla kyllä noilla lääkkeillä osuutta asiaan! Olen korvannut aterioita Nutriletteilla, syönyt rasvatonta rahkaa ja ottanut töihin evääksi pelkää salaattia.
Tekisi melkein mieli jättää Zoladexit pistättämättä, kun ei sen tehosta syövän hoidossa ole kuitenkaan ymmärtääkseni oikein kunnollista tutkittua tietoa. Jos teillä on jotain hyviä niksejä painonhallintaan niin niitä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.
Mukavaa äitienpäivä viikonloppua kaikille!