Leukkareita kasvattelemassa

Niinhän siinä sitten kävi että eilen aamuna alkoi nousta kuume, juuri kun ennätin täälläkin hehkuttamaan että on jo parempi mieli  ja olo =(
Kuume alkoi eilen aamulla nousta ja koska päätä särki napsin särkylääkkeittä pitkin päivää asiaa sen kummemmin ajattelematta. Illalla kuume kipusi sitten yli 38 asteeseen kaikista lääkkeistä huolimatta. Soitin sitten päivystykseen ja käskivät heti tulla sinne. Mies oli iltavuorossa töissä ja lapset jo nukkumassa joten odottelin ensin  miehen kotiin, otin taxin ja alle ajoin tunnin matkan sairaalalle. Otettiin verikokeita, pissanäyte ja keuhkokuvat. Tulehdusarvot olivat koholla ja leukkarit vaan 1,0. Päivystyksessä aloitettiin sitten i.v antibiootti  ja vihdoin kello 2.30 pääsin osastolle.



Aamulla kontrolloitiin veriarvot ja leukkarit olivat edelleen laskeneet ja CRP noussut. Vaihdettiin toiset antibiootit, nyt siis kahta eri antibioottia tilalle ja aloitettiin pistoshoito leukosyyttien kasvattamiseksi. Vastustuskykyni on nyt ihan nollassa ja kotiin ei kannata kuuleamma  haikailla ennen kuin arvot saadaan parempaan suuntaan.



Huomenaamulla siis kontrolloidaan taas veriarvoja. Pitäkää peukkuja, että suunta on parempaan!

                                                                     Puuterihuisku

Piposta asiaa

Nyt on mennyt viikko ensimmäisestä Taxo tiputuksesta ja hiljalleen elämä on alkanut voittamaan jälleen :) Palelu ja vatsakivut ovat melkein kokonaan poissa. Suussa on edelleen sahara ja kaikki maistuu hieman kummalliselta. Päänsärkyyn joudun ottamaan särkylääkettä edelleen, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä tuon Taxon kanssa. Minä kun olen aina ollut tämmöinen päävammainen. Mieli on jo hieman  posiitivisempi ja kaikki ei enää masenna. Uusi lyhyempi hiusmallikin alkaa jo tuntua omalta.  Kulkenee siis käsi kädessä tuo mieli ja fyysiset oireet Lauantaina olin jälleen  pikkujouluissa ja teki kyllä  niin hyvää! Ismo Leikola oli tosi hyvä ja viimeksi olin nauranut noin paljon lokakuussa, kun käytiin katsomassa Vuonna 85 musikaali.

Täällä kerroinkin teille, että kävin ostamassa pari uutta hattua. Vielä en ole huomannut että hiuksia lähtisi aiempaa enemmän, mutta hyvä se on jo varustautua valmiiksi. Ja shoppailun tämä tyttö taitaa ;)
Hattulaatikkoon tuli siis täydennystä näiden kahden hatun verran.

Ja tämmöisiä hattuja löytyy laatikosta ennestään. Onneksi on vielä pitkä talvi edessä ;)

Perjantaina sitten pertsakaupoille.

 ♥

Puuterihuisku

There's a party in my tummy

Tänään on neljäs päivä ensimmäisestä Taxosta. Eilen närästys vaivasi aivan hillittömästi, alavatsaa nipisteli, jalkoja ja lonkkia pakotti. Edelleen palelee ja päätä särkee. Olen nyt popsinut Panadolia, mutta ei se tunnu oikein tehoavan tuohon päänsärkyyn. Somacit aloitin tosiaan myös noihin vatsavaivoihin, mutta niitä pitäneekin syödä muutama päivä ennen kuin alkavat vaikuttamaan.

Eilen yritin sitten päivällä hieman pötkötellä ja keräillä voimia. Taisin jopa ihan nukkuakkin. Illasta sitten olikin jo vähän parempi olo. Tiedän, että olo helpottaa tästä varmasti lähipäivinä, mutta silti masentaa. Vielä viisi tiputuskertaa jäljellä ja luulen etten Cefeissä ainakaan helpommalla pääse. 

Jotenkin sitä on varmaan yliherkistynytkin kaikille tuntemuksille.  Kuuntelee tuntosarvet koholla  kaikkia pikku nipistyksiä ja tuntemuksia.  Mutta kaikesta huolimatta kyllä täällä pärjäillään!

Puuterihuisku

Nips ja Naps

Tänään olo on ollut väsyneempi  kuin aikaisempina päivinä. Väsymys johtunee osittain siitä että nyt loppui kortisonikuuri tällä erää ja varmaan ne pari huonolla unella nukuttua yötäkin painavat hieman vaakakupissa. Otin päivällä pienet päikkärit ja sitten taas jaksoi.

Kävin tänään leikkauttamassa hiukset polkkamalliin. Olo oli kuin pikku tytöllä, jonka äiti on pakottanut kampaajanpenkkiin. Kyyneleet käväisivät jälleen silmissä kun näin hiuskiehkuroiden tipahtelevan lattialle.  Olinhan juuri saanut hiukset kasvatettua siihen pituuteen kuin niiden olisin halunnut olevan. No, uudesta  mallista tuli ihan kiva ja pirteä, mutta silti en osaa iloita uudesta kampauksestani.

(kuva)

*Huoh*, paljonkohan mä poraan sitten kun tukka oikeasti alkaa lähtemään tukottain... Anteeks tää nillitys, mutta nyt vaan masentaa. Ja närästää.  Mutta kyllä täältä taas noustaan!!

                                                                          ♥

                                                                  Puuterihuisku

Tere, tere taxotere!

Eilen koitti sitten vihdoin päivä, jolloin pääsin aloittamaan hoitoputken. Ensimmäinen Taxotere on nyt tipultu ja kaikki on sujui oikein mallikkaasti. Mennessä jännitti ihan hirveästi. Hoitajan kysessä millä fiiliksellä tulen hoitoihin alkoi väkisten silmissä vesi kiertää. Onneksi sain nopsasti koottua itseni ;) Hoitaja oli mukava ja jopa suonikin löytyi nätisti ensimmäisellä yrittämällä. Kaiken kaikkiaan aikaa  lääketiputus osastolla kului reilu kaksi tuntia, itse tiputukseen meni noin tunti.  Ensin tiputeltiin pahoinvointilääke ja sitten itse Taxo ja siinä rinnalla keittistä.

Kylmähanskoja ja töppösiä pidin tiputuksen ajan estämään kynsivammoja. Onneksi muuten ei ole rakennekynsiä ne olisi kuulemma joutunut repimään irti, auts! Sain myös vinkin, että kynnet kannattaa lakata tiputukseen mennessä, sillä kynsilakka suojaa myös kynsiä. Jääkypärää en halunnut, hiukset lähtevät enemmin tai myöhemmin käytti kypärää tai ei. Toisekseen kun minulla on migreenitaipumus niin kypärän käyttö ei olisi ollut suositeltavaakaan.

Tiputuksen jälkeen oli aivan normaali olo ja kävin jopa kaupungilla hattuostoksilla heti tiputuksen jälkeen. (Hatuista ehkä myöhemmin lisää.) Mies oli tällä kertaa kuskina, mutta seuraavan kerran menen sitten ehkä itse omalla autolla.  Cefit on sitten eri juttu sitten kun niiden aika koittaa. Öisin ei tuon kortisonin johdosta ole oikein nukuttanut, sitähän siis otetaan aina tuon tiputuksen yhteydessä ennen ja jälkeen. Tänään on ollut hieman sellaista öllötystä.  En kuitenkaan ole nähnyt tarpeelliseksi ottaa noita lääkärin määräämiä pahoinvointilääkkeitä. Vielä ainakin tuntuu, että on pärjään ilmankin. Suu ei ole kipeä, mutta kaikki ruoka maistuu hieman omituiselta ja mauttomalta.  Saas nähdä mitä huominen tuo tulleessaan, oireet kun näistä Taxoista tulee hieman viiveellä. Toiveissa oli päästä kampaajalle hieman lyhennyttämään hiuksia. Ei sitten olisi niin rasittavaa siinä vaiheessa kun hiuksia alkaa lähtemään kun ei ole joka paikka täynnä pitkiä irtoilevia karvoja.

                                                               ♥
                                                            

                                                    Sytohuuruisin terkuin,

                                                        Puuterihuisku

Toivo

Toivo ei piileskele onnenapiloissa tai
 päivänkakkaroiden terälehdillä.

Toivo on lujaa ja kestävää,
 se ei kuihdu,
 vaan katsoo vastoinkäymisiä
 silmästä silmään kysyen kipakasti:

                                      "Oliko siinä tosiaan kaikki?"




Huomenna ensimmäiseen Taxotere tiputukseen...


                                                            ♥


                                                   Puuterihuisku

Go Samantha!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puuterihuisku

Jippii ja jaiks!

Onpas kulunut taas monta päivää, etten ole käynyt täällä kertomassa kuulumisia. Mut hei, nyt on vihdoin kerrottavaakin!  Kävin nimittäin eilen tapaamassa onkologia ja vihdoinkin pääsen aloittamaan ensi viikolla hoidot. Hoitoja tulossa ne kaikki mahdolliset niin kuin  arvelinkin. Eli sytostaateilla aloitetaan ja sitten keväällä vielä sädetykset päälle. Sairaslomaa napsahti pitkälle kesäkuun puolelle.



Onkologi oli erittäin miellyttävä ja vaikka ajat oli reilusti myöhässä hän jaksoi hyvin käydä tilannettani lävitse kanssani. Hänen mukaansa tilanteeni näyttää hyvältä ja ennuste on hyvä. Näiden sanojen voimalla jaksan varmasti rämpiä hoidotkin lävitse.
Hiusten lähteminen tietysti mietityttää, mutta enköhän minä siitäkin selviä. Mietinkin, että pitäisikö käydä jo valmiiksi leikkuuttamassa vähän lyhempi malli hiuksiin niin ei lähteminen sitten tuntuisi niin karulta.



Minulla on ajatus pätkinyt kummasti viime aikoina ja huomaan, että on vaikea keskittyä asioihin. Ostin miehelle isänpäivälahjaksi puhelimen ja liikkeen myyjä varmaan ajatteli, että kyllä on rouvalla paljon tyhjää tilaa vuokrattavana korvien välissä. En tiennyt mikä puhelinliittymä minulla, en meinannut muistaa miehen sos.turvatunnusta ja hyvä kun omasta puhelimesta osasin luntata oikean puhelinnumeron.  Aika pelottavaa oikeastaan. Ehkä ihan hyvä etten ole töissä sekoilemassa.... Ehkä sitä vaan on enemmän stressaantunut kuin oikeastaan myöntää olevansa.



 Perjantaina olisi ensimmäiset (ja kenties ainoat) pikkujoulut. Yritän ottaa niistä kaiken ilon irti! Jänskään vaan ennättääkö uudet korkkari tulla postiin ennen sitä. Mutta ei kun korot kopisemaan ja helmet heilumaan!

                                               Mukavaa pikku jouluaikaa kaikille, voikaa hyvin  *<:)

                                                                                ♥

                                                                     Puuterihuisku

Breast cancer is not a pink ribbon

Löysin netistä mielenkiintoiset The SCAR project sivut. Sivuilla on kuvia rohkeista rintasyöpään sairastuneista naísista. Puhutkoot kuvat puolestani:

                                            Kaikki kuvat on kopioitu täältä.

                                                             ♥

 

                                                 Puuterihuisku

"Syöpä sukat"

Nyt seuraa melkoinen ruikutusteksti, suosittelen klikkaamaan oikeasta yläkulmasta punaista rastia, jos ei ruikutus kiinnosta.
Perjantaina vielä postasin  miten onnellinen olin saatuani patologin lausunnon, mutta melkoista vuoristorataa heittää tämän tytön mieli. Mieli on ollut viikonlopun aikana  jotenkin  totaalisen alavireinen.  Tuntuu kuin olisi menettännyt otteen elämästäni. Joku muu kuin itse määrää nyt tahtia. On pakko ottaa vastaan kaikki mitä tulee, eikä se tietysti helpota yhtään ettei oikeastaan tiedä mitä on tulossa. Kyllähän tämä varjo tulee kulkemaan lopun ikää jollain tavalla mukana, vaikka jossain vaiheessa ehkä terveen paperit saisinkin.
 Kotona olen ollut kuin joku haamu, (sopii tähän halloween aikaan tietty). Olen paikalla mutta en läsnä. Olen ollut varmasti aivan surkea äiti ja tuskin kovin häävi vaimokaan.

                                                   

(Höh, kuvakaan ei suostu suurenemaan mutta olkoon sitten tollainen kärpäsen kakan kokoinen. Nyt ei suju sitten mikään!)

Taidan lähteä tästä värjäämään hiukset, kun kerran on vielä mitä värjätä. Ehkä se piristää vähän mieltä. Tai sitten saa mustat korvat ;) Ja hei, ehkä lakkaan oikein kynnetkin.

 

                                                                    

♥

                                                      Puuterihuisku

                             

                           

.

Hetken onnellinen

Kävin tänään (taas) jälkitarkastuksessa. Lääkäriin meno jännitti tällä kertaa aivan kamalasti. Mietin, että joka kerta olen tuolta "tissipolilta" poistunut kyyneleet silmissä; ensimmäisen  kerran kun lääkäri antoi tuomion että koko rinta pitää poistaa ja toisen kerran kun kerrottiin että tuleekin vielä toinenkin leikkaus. Kyyneleiltä ei vältytty tälläkään kertaa, mutta nyt kyyneleet tulivat vasta autossa kotimatkalla.  Ja tällä kertaa kyyneleet olivat helpotuksen kyyneleitä!  Kainalon imusolmukkeet olivat puhtaat!!! Aivan loisto juttu siis. Nyt tietysti voisi ajatella, että toinen leikkaus tehtiin turhaan, mutta mitä tuota enää miettimään. Hyvä kun otetaan varman päälle!


Onkologille sitten parin viikon päästä kuulemaan mitä hoitoja on tulossa. Ihanaa, kun tämä homma alkaa nyt etenemään =)  Lisäksi sain kuulla että rintasyöpäni on hormonipositiivista ja her2 negatiivista laatua.

                               Nyt on hyvä aloittaa hymyssä suin viikonlopun vietto! 

                                                                           

♥

                                                          Puuterihuisku

Kaloreita polttamaan!

Olisikohan se aika itsekkin taas kerätä  pyykit pois kuntopyörän sarvesta ;)







                                         Puuterihuisku

Ulkoistetut silikoonit

Blogissani on ollut viime aikoina hiljaista. Ei ole ollut ihmeemmin mitään kerrottavaa sairauden osalta. Toisesta leikkauksesta tulee huomenna kolme viikkoa ja vointi on hyvä. Eilen sain vihdoinkin hommattua sen kunnollisen proteesin. Nyt ei tarvitse enää käyttää Fill-Airia tai pehmeää ensi proteesia  ;)   Ei sitä kuulkaas olisi voinut vielä jokunen kuukausi sitten uskoa, että rintaproteesikin voi tehdä ihmisen onnelliseksi ...  Toki kaipaan kauniita alusvaatteita, ja edelleen ihmettelen miksi kauniiden proteesiliivien löytäminen on niin vaikeaa. Meitä yksi tissisiä kun kuitenkin piisaa Suomen maassa. Siinä olisi markkinarakoa kerrakseen!





Perjantaina olisi sitten jälleen jälkitarkastus. Odotan jo kovasti, että pääsisi aloittamaan muut hoidot, vaikka samalla ne pelottavatkin aivan valtaisasti.

Puuterihuisku