Tänään olo on ollut väsyneempi kuin aikaisempina päivinä. Väsymys johtunee osittain siitä että nyt loppui kortisonikuuri tällä erää ja varmaan ne pari huonolla unella nukuttua yötäkin painavat hieman vaakakupissa. Otin päivällä pienet päikkärit ja sitten taas jaksoi.
Kävin tänään leikkauttamassa hiukset polkkamalliin. Olo oli kuin pikku tytöllä, jonka äiti on pakottanut kampaajanpenkkiin. Kyyneleet käväisivät jälleen silmissä kun näin hiuskiehkuroiden tipahtelevan lattialle. Olinhan juuri saanut hiukset kasvatettua siihen pituuteen kuin niiden olisin halunnut olevan. No, uudesta mallista tuli ihan kiva ja pirteä, mutta silti en osaa iloita uudesta kampauksestani.
*Huoh*, paljonkohan mä poraan sitten kun tukka oikeasti alkaa lähtemään tukottain... Anteeks tää nillitys, mutta nyt vaan masentaa. Ja närästää. Mutta kyllä täältä taas noustaan!!
♥
Puuterihuisku
Jaksaa, jaksaa :) Ei syöpähoitojen alussa, keskellä, eikä vielä lopussakaan tarvitse olla reipas. Antaa kyynelten tulla vaan, jos siltä tuntuu. Eihän sitä olisi ihminenkään, jos ei syöpärääkki miltään tuntuisi.Hiusten menetys, rinnan menetyksen lisäksi, ei ole pieni asia. Onneksi hiukset kasvavat taas ja jotkut saavat ne alussa jopa kiharaisina. Voi pian paremmin!
VastaaPoista