Perjantaina vielä postasin miten onnellinen olin saatuani patologin lausunnon, mutta melkoista vuoristorataa heittää tämän tytön mieli. Mieli on ollut viikonlopun aikana jotenkin totaalisen alavireinen. Tuntuu kuin olisi menettännyt otteen elämästäni. Joku muu kuin itse määrää nyt tahtia. On pakko ottaa vastaan kaikki mitä tulee, eikä se tietysti helpota yhtään ettei oikeastaan tiedä mitä on tulossa. Kyllähän tämä varjo tulee kulkemaan lopun ikää jollain tavalla mukana, vaikka jossain vaiheessa ehkä terveen paperit saisinkin.
Kotona olen ollut kuin joku haamu, (sopii tähän halloween aikaan tietty). Olen paikalla mutta en läsnä. Olen ollut varmasti aivan surkea äiti ja tuskin kovin häävi vaimokaan.
(Höh, kuvakaan ei suostu suurenemaan mutta olkoon sitten tollainen kärpäsen kakan kokoinen. Nyt ei suju sitten mikään!)
Taidan lähteä tästä värjäämään hiukset, kun kerran on vielä mitä värjätä. Ehkä se piristää vähän mieltä. Tai sitten saa mustat korvat ;) Ja hei, ehkä lakkaan oikein kynnetkin.
♥
Puuterihuisku
.
Se on totta, että syöpä pakottaa luovuttamaan määräysvallan taudille ja sen hoitajille joksikin aikaa. Siihen on taipuminen, vaikka ei se hyvältä tunnu. Samassa tilanteessa ollessani koin olevani kuin lihapala teurastamon liukuhihnalla. Toisaalta, ei niitä hoitopäätöksiä itselleenkään halua. Hyvä vain, että ne ovat tilapäisesti muilla. Itsensä ja kroppansa saa kyllä hoitojen päätyttyä takaisin ja siinä kohtaa olo onkin, että apua mitä mä nyt teen, ihanko olen taas vapaa. Totta sekin, että aikaan ennen syöpää ei ole paluuta, mutta elämä jatkuu syövän sairastaneenakin. Ei se sen kummempaa ole. Rohkeutta ja voimia tähän hetkeen!
VastaaPoistaTuon kokoinen kohta jossa olet, se tarvitsee tilaa myös surullisille tunteille. Ja ne on tervettä tuntea silloin kun ne tulevat jotta eivät jää sisälle jäytämään..
VastaaPoistaHeips! Löysin blogiisi, kun googlailin oman blogini pinkkiin teemaan sopivia kuvia. Hyvä ystäväni on samassa tilanteessa enkä voi kuin nostaa hattua teille asian kanssa taisteleville ja siitä selvinneille. Hurjasti voimia, perehdyn tarinaasi tarkemmin paremmalla ajalla! :)
VastaaPoista