Aamuöisin herään vähintään kerran valtaisaan hikipuuskaan. Menkkoja ei ole tullut kuin yhden kerran sytostaattihoitojen jälkeen. No, niitä ei kyllä ole ikäväkään, mutta kyllähän se kertoo siitäkin ettei hormonitoiminta ole ihan kunnossa. Huh, mitenkähän mä pärjään niiden kuumien aaltojen kanssa sitten kun alkaa ne Tamofenit....
Koko hoitoaika on ollut sellaista rummutusta ettei ole oikein ennättänyt pysähtymään ja miettimään mitä kaikkea tämä aika onkaan pitänyt sisällään; kaksi leikkausta, rinnan menetys, sytostaatit, hiustenlähtö, mustelmaiset käsivarret, pahoinvointi, väsymys, säteet... Luulen, että kaikki pajahtaa tajuntaa ja kovaa sitten kun hoidot päättyvät ja ei ole tarvetta jaksaa tai leikkiä urheaa.
Sädehoidettu alue tulisi nyt vuoden ajan suojata auringonpaisteelta. Eli nyt kun olen päässyt pipoista eroon alan hamstrata kesäksi erilaisia huiveja. Taidankin tästä lähteä nettikauppoihin huiviostoksille. Moikka!
Mukavaa viikonloppua Sinulle!
Sä oot vahva nainen! Tsemppiä!!!!!!!!!!! <3
VastaaPoistaKiitos Hanna! Tätä peikkoa ei voi juosta karkuun, joten "taistelu" on ainoa vaihtoehto.
PoistaHurjalta kuulostaa, mutta kovia hoitojahan ne on ja olet jo ihan loppusuoralla! Tsemppiä kovasti loppurutistukseen!
VastaaPoistaUskomatonta tosiaan, että kohta hoidot ovat jo ohitse :) Sytojen aikaan olin aika sumussa, mutta nyt jo ajatuskin on taas hieman kirkkaampi.
PoistaTurnausväsymys voi hyvinkin tulla masennuksen muodossa, sitten kun valtava urakkasi on ohi. Psyyke laahaa perässä näin ison asian käsittelyssä. Ainakin itselleni kävi niin että kun fyysinen vaara oli ohi, alkoi psyykkinen paha olo. Viiden vuoden hormoniesto ei ole helppo sekään, mutta vuosi kerrallaan on mentävä ja vähitellen pahimmat oireet helpottavat. Jaksamista auttaa tieto, että lääkitys vähentää taudin uusimisen mahdollisuutta, ja sen mahdollisuudem haluaa kuitenkin käyttää.
VastaaPoistaTässä vaiheessa ei kannata vielä jatkoa murehtia. Yritä nyt vain saada iho vielä vähän aikaa kestämään. Kevyt rasva ja ilmava vaatetus on hyvät. Näkymät iholla ovat surkeat sädetyksen jälkeen, mutta jo muutamassa päivässä alkaa paraneminen näkymään ja tuntumaan. Jaksaa, jaksaa ja vielä vähän ...
Kiitos sinulle pitkästä ja hyvästä kommentistasi. Sairauden psyykkisen puolen käsittely on minullakin oikein kunnolla vasta edessä. Onhan tässä jonkulaista "surutyötä" tehty koko matkan ajan, mutta samalla on joutunut tsemppaamaan itseänsä aina uudelleen ja uudelleen hoitoihin. Minusta hyvä neuvo on, että surra saa ja pitääkin, mutta siihen ei saada piehtaroimaan. Toivottavasti pystyn itsekkin noudattamaan tätä ohjettä jatkossakin <3
PoistaVertaiskokemukset ovat varmasti sitten hoitojenkin jälkeen sellaisia joita tarvitset, niitähän sulla on ainakin blogimaailmassa, mutta mitenkäs noin niinkuin livenä? Sittenhän hoitojen jälkeen sun olisi varmaan helpompikin liikkua ja liittyä johonkin ryhmään. Hyvähän noita tunteita on käydä läpi, etteivät sitten hyppää jonakin päivänä ihan puun takaa..
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinullekin!
Olen tutustunut ihan loistotyyppeihin netissä ja saanut sitä kautta vertaistukea, jota ilman luulen etten olisi ehkä edes jaksanutkaan. Valitettavasti ei olla vielä ihan nenäkkäin nähty, mutta sekin on suunnitteilla.
Poista