Alakuloisuutta ilmassa

Syyslomaviikko alkaa olla taputeltu ja viikon aikana tapasin radiologin, onkologin ja plastiikkakirurgin. Yhteensä  siis n. 500 kilsaa autossa! (Asun tuppukylässä ja hoidot ovat kaikki olleet eri kaupungissa) Radiologin ja onkologin käynnistä kerroin aiemmin viikolla täällä.

           


Torstaina kävin siis korjausleikkauksen suunnittelukäynnillä plastiikkakirurgilla. Minulla oli tosi kovat odotukset käynnin suhteen ja olin niin tyytyväinen, että nyt saataisiin sekin projekti käyntiin. Ihan niin asiat eivät kuitenkaan sitten menneet... Ensinnäkin kirurgi ihmetteli miksi minut oli lähetetty sinne sairaalaan kun periaatteessa kuuluisin ihan toiseen sairaalaan.  Joopa joo! Tuotahan minä itsekkin olin ihmetellyt, mutta esim. onkologin mukaan siinä ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Ja minä olin vaan tietysti tyytyväinen, jos pääsen yliopistolliseen sairaalaan operoitavaksi.  No, kirurgi lupasi selvitellä onko minulla mahdollisuus saada maksusitoumus sieltä toisesta sairaaalasta ja päästä kuitenkin tuonne yliopistolliseen sairaalaan. Hieman epäilen sillä siellä toisessakin sairaalassa on plastiikkakirurgi, juuri se samainen joka teki minulle rinnan poistonkin.

               

Lisäksi lääkäri oli sitä mieltä, että vielä on aika aikaista ylipäätänsä alkaa leikkausta tekemään. Jouduin tosiaankin nieleskelemään ettei itku tullut kun kuulin nuo sanat. Kyllähän minä tuon pointin ymmärrän, mutta silti minulla oli ollut pieni toivon kipinä, että ensi kesänä minulla olisi taas kaksi rintaa. Lähettävän lääkärin mukaanhan ei pitänyt olla mitään estettä siihen etteikö rintaa voisi jo tehdä ennen kuin kaksi vuotta diagnoosista on täynnä.  Taitaa olla aika paljon erilaisia näkemyksiä lääkäreillä näistä jutuista!



No, plastiikkakirurgi kuitenkin tutki minut ja hänen mukaansa. minulle sopivin korjausleikkaus tapa olisi selkäkielekkeen ja proteesin yhdistelmä. Tervettä rintaa kohotettaisiin ja ehkä piennettäsiin jotta saataisin mahdollisimman hyvä symmetria aikaiseksi. Tämähän kuulostaisi minusta juuri hyvältä!  Jos siirrynkin toiselle plastiikkakirurgille hänen näkemys minulle sopivimmasta leikkausta tavasta voi tietysti olla ihan toinen.

Harmittaa, kun minulla oli niin kovat odotukset noiden lääkärikäyntien suhteen ja nyt asiat eivät oikeastaan edenneet mihinkään suuntaan. Nyt sitten vaan odotellaan päätöstä siitä pääsenkö vielä edes leikkausjonoon ja mihin sairaalaan sekä sitä kontrolli ultraa.