Jokainen päivä on erityinen

Moikka taas pitkästä aikaan! Jospa sitä vihdoinkin pyöräyttäisi tämän vuoden käyntiin täällä blogin puolellakin, mennäänhän jo helmikuun puolivälissä. Mitään erikoispaa tänne ei kuulu ja hyvä niin. Korjausleikkauksen jälkitarkastukseen tuli aika maaliskuun loppupuolelle. Saas nähdä vieläkö korjaillaan vai joko julistetaan tisut valmiiksi. Mamilla pigmentointiin ei ole vielä(kään) aikaa tullut. Rakennetussa rinnassa ei ole juurikaan tuntoa, ja luulenpa ettei sitä taida siihen tullakkaan.


Painonpudotus projekti junnaa hieman paikoillaan. Salilla olen edelleen käynyt pari kertaa viikossa, mutta muuten on liikunta jäänyt hieman vähäiseksi. Aamulla on laiskottanut ja olen ajellut useimmiten töihin autolla. Jotenkin vaan aamulla klo 7.15 töihin kävellen lähteminen ei ole oikein houkuttanut...
Olen yrittänyt olla ottamatta stressiä tuosta painoasiasta.  Yritän  toki pitää itsestäni huolta, mutta tarhdon myös nauttia elämästä. Toisinaan tulee aikoja jolloin vahdin tosi tarkkaan mitä suuhuni laitan, mutta dieeteillä kikkaileminen ei kyllä kanna kovin kauaksi.

                                   

Ruoka liittyy usein kivoihin hetkiin ja mukaviin muistoihin. Enkä ole herkuista valmis kokonaan luopumaan. Tekisikö se minut onnellisemmaksi jos painaisin 5 kiloa vähemmän, mutta en voisi esim.silloin tällöin nauttia paria palaa suklaata tai lasillista viiniä. Tuskinpa! Vettä tulee juotua ihan liian vähän ja kasviksia voisi aina syödä enemmän. Noihin kahteen asiaan aioinkin yrittää kiinnittää lähitulevaisuudessa enemmän huomiota.



Salilla käynnistä pari kertaa viikko on tullut minulle rutiinia ja huomaan kaipaavani sinne jos treenikerta jää syystä tai toisesta väliin. Pidän suht tiukasta treenistä ja haluan keskittyä suoritukseeni kunnolla. Siksi tykkäänkin käydä salilla yksin, aika tulee käytettyä tehokkaasti eikä aikaa kulu salilla seisoskeluun ja seurusteluun. Hampaat irvellä treenaamisessa ei mielestäni kuitenkaan ole mitään mieltä.Liikunnan kuuluu tuntua hyvältä, eikä siitä pitäisi tulla suorittamista. Kannattaakin siis välillä pysähtyä kuuntelemaan mistä itselle tulee hyvä olo ja mieli. Stressaamme ihan liikaa aika turhista asioista, Itse ainakin olen aina ollut tosi kova stressaamaan ja oikeasti uskon, että sillä oli yhteys syöpään sairastumiseen.

                    

       Näillä ajatuksilla alkavaa viikkoon! Mukavaa sunnuntaita Sinulle! Ihanaa kun kevät on pian tääällä!

Oikeat sanat

                                             Moikka taas pitkästä aikaan!

Normaali arki, on alkanut jälleen rullaamaan ja blogin päivittäminen on taas jäänyt hieman taka-alalle. Kuntosaliharjoittelun aloittelin jälleen viikkoa sitten. Varovaisesti on pitänyt jälleen käynnistellä sillä rakennetun nännin alareuna on vieläkin hieman auki ja sellaisen hieman kostean näköinen. Leikkauksesta on tänään tasan 2 kuukautta, eli aika pitkä proggis tuntuu olevan tuo pareneminen. Betadine liuosta olen nyt muutamana päivänä laittanut tuohon haavalle ja nyt alkaa pikku hiljaa näyttämään että se ehkä siitä joskus umpeutuukin. Pakko varmaan ensi viikolla mennä jonnekkin näytille jos ei ole vieläkään umpeunut kunnolla! Että sellaista tänne!

                             

Oli minulla vähän muutakin asiaa mielessä sillä ajattelin kirjoitella teille hieman siitä miten kohdata läheinen tai miksei hieman vieraampikin ihminen, joka kertoo sairastumisestaan. Itse ainakin koin, että ennen omaa sairastumistani tuntui tosi vaikealta löytää sopivia sanoja, ja kyllähän se on vieläkin vaikea paikka, tuntuu että kaikki sanat ovat liian latteita lohduttamaan. En ole tässä asiassa mikään asiantuntija, mutta ainakin omakohtaista kokemusta asiasta löytyy jonkin verran.  Kirjoittelen siis omasta näkemyksestäni ja joku toinen sairastunut voi kokea asiat hyvinkin erilailla. Mitään yhtä ainoaa oikeaa ohjetta siis tuskin on olemassa. 

                             

Minusta parasta tapa on pahoitella asiaa ja kysyä miten voit. Aina ei sanoja tarvita, joskus riittää kun kuuntelet sujuvasti toisen tuntemuksia. Se mitä sairastanut ei varmasti halua kuulla on se kuinka kuuntelijan täti, naapuri tai naapurin naapuri sairastui samaan sairauteen ja kuoli pois! Toipumistarinat ovat sitten asia erikseen, mutta ehkä niidenkin kertomisen aika on sitten hieman myöhemmin, jotta sairastunut saa ensin kertoa oman asiansa, eikä hänelle tule tunne ettei kuulijaa kiinnosta hänen tarinansa.

                       


Läheiselle on hyvä kertoa että olet käytettävissä, jos hän kaipaa kuuntelijaa. Sairastunut voi sitten päättää haluaako jutella ja milloin.  Läsnä olo ja kuuntele on siis ainakin minusta tärkeintä. Älä sano, että tiedät miltä sairastuneesta tuntuu jos et ole itse käynyt samaa läpi, äläkä ala kertomaan omista vaivoistasi  ja vaikeuksistasi!  Älä sano, että pelkäät ystäväsi kuolevan! Itkemisessä ei ole mitään pahaa, mutta tilanne ei saisi kääntyä niin päin, että sairastunut lohdutaakin sinua.  Minulle eräs ystävä tokaisi, että "Ihan paska juttu!" ja minusta ne olivat juuri oikeat sanat siihen hetkeen.


          Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin! Hyvää yötä!

Mastopexia, mamillaplastia, operatio plastica styli Tram ja muita hienoja sanoja

Elikkäpäs leikkaus nro neljä ja korjausleikkaus osa II on nyt takana. Menin torstai aamuna päiväkirurgiselle osastolle kello seitsemäksi.  Noin tunnin odottelun jälkeen hoitaja kutsui minut tutkimushuoneeseen ja kävimme esitiedot ja päivän kulun lävitse. Hoitaja kertoi, että olen lääkärin päivän kolmas operaatio. Tuossa vaiheessa aavistin jo että odottelua on luultavasti luvassa vielä lisää. Sain sairaalan vaatteet päälle ja menin jälleen odottelemaan vuoroani odotusaulaan. Noin klo 11 lääkäri tuli sitten tekemään esitutkimuksen. Lääkäri mittaili minua viivottimella ja mallailimme uuden nännin paikkaa huolella. Alunperin oli tarkoitus ettei rakennettua rintaa lähdetä muutoin enää korjailemaan kuin että tehdään tuo nappi päälle. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos kun lääkäri katsoi, että entinen leikkaushaava vetää rakennettua rintaa kuopalle. Lääkäri ehdotti minulle, että tehtäisiin pieni pystysuora leikkausviiva rinnan alaosaan ja poistetaan alaosan löysyyn. Minä olin sitä mieltä että tehdään niin kuin hyvä tulee :) Esitutkimuksen jälkeen menin vielä noin tunniksi odottelemaan odotustilaan. Voin kertoa, että kyllä oli viisi tuntia pitkä aika odotella saliin pääsyä! Noin kello 12 sain sitten esilääkkeet ja siirryn vielä noin 10 minuutiksi sängylle odottelemaan. Koska esilääkeet eivät juurikaan ennättäneet vaikuttaa kävellä köpsyttelin  a kipusin itse leikkauspöydälle.  Leikkaus kesti kaikkineensa esivalmisteluineen kolme tuntia.
Vasemmalle tehtiin mastopexia eli rinnankohotusleikkaus ja oikealle mamilla sekä se pieni viilto rinnan alaosaan. Sairaalassa oli yhden yön ja perjantaina kotiuduin haavatreeni pussin kanssa. Jouduin pitämään pussukaa kotona tähän päivään eli sunnuntaihin saakka.

       

Molempien nännien ympärillä pitää pitää rei'itettyä sidosta viikon ajan etteivät ne painu rintaliiveissä sisäänpäin. Nännipiha tatuoidaan sitten myöhemmin. Sairaslomaa lääkäri kirjoitti kolme viikkoa.


                                    

Olen tosi tyytyväinen, että tuo operaatio on nyt tehty vaikkakin jännittää ihan hirmuisesti millainen lopputulos tulee olemaan. Tässä vaiheessa ainakin näyttää aika hurjalta. Rakennettu rinta näyttää nyt jotenkin isommalta ja ihan kuin tuo kohotettu rinta olisi nyt ylempänä. Tiedän että näin pian leikkauksen jälkeen on vaikea sanoa lopputuloksesta yhtään mitään. On turvotusta siellä sun täällä, mutta jotenkin masentaa ja on todella runneltu olo.  Leikkaushaavoja on nyt sitten molemmin puolin. Kait tämä vaan on pientä turnajaisväsymystä. Neljä leikkausta, sytostaatit ja sädehodot kaikki nämä kolmen vuoden sisään on kuitenkin aika tiukka kakku sitkeämmällekkin sissille. Pitää nyt vaan ottaa päivä kerrallaan ja yrittää rauhassa parannella itsensä kuntoon.                                              Ehkäpä se mielikin virkistyy sitten samaa tahtia

Syöpiä nolla!

  Heippa ja terveiset 3-vuotiskontrollista!

Kävin tänään ultrassa ja verikokeissa. Ultrassa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja ensi viikolla menen sitten tapaamaan onkologia. Tuolloin saan myös labravastaukset. 
Olipas jälleen piinaavaa odotella kun lääkäri pyöritteli ultraa rintojen päällä ja mikä helpotus se sitten olikaan kun monen päivän tai paremminkin viikon jännitys oli ohitse kun kuuli ettei mitään poikkeavaa näkynyt.  Keskiviikkona on tosiaankin aika onkologille ja torstaina hypätään sitten jälleen leikkauspöydälle. Luvassa olisi korjausleikkaus osa II eli  nännin tekeminen rakennettuun rintaan ja terveen rinnan kohotus.  Jälleen siis luvassa hieman saikkua ja salitaukoa, mutta eiköhän niistä selvitä. 

                                               


     Nyt vaan nauttimaan elämästä niin kuin ultrahoitaja totesi vastaanoton päätteeksi :) 

Onko tukka hyvin ja näkyykö kello?

Nyt kun jälleen postausten vauhtiin pääsin, niin tuutataampa heti toinen postaus perään.  Tässä hieman hiuspäivitystä ja samalla todistusaineistoa siitä että salilla on käyty vaikkei se vielä noista käsivarsista ja olkapäistä varsinaisesti näykkään. Jeps, ja hiuksia alkaa olemaan jo aika mukavasti ;)

Täällä ollaan!

Heips kukkuu! Ja hupsista keikkaa kun on taas postaustauko hieman virahtanut. Täällä ollaan edelleen dieetin syrjässä kiinni. Hieman soveltaen olen tuota Pariisilaista dieettiä noudattanut. Viikolla olen ollut tarkempi syömisistä, mutta sitten viikonloppuisin on aina vähän lipsunut. Kiloissa ei ihan odotetunlaista pudotusta ole tullut, mutta vaatteissa huomaa että pientä kaventumista on tapahtunut. Olen nyt dieetin kolmannessa vaiheessa eli gourmet vaiheessa. Aika runsaanoloisesti näyttäisi saavan dieetin tässä vaiheessa ruokaa syödä.  Valitettavasti vaan kirjan useat annokset ovat sellaisia ettei ne tälläisellä perheellisellä ole kovinkaan toteuttamiskelpoisia. Vai miltäpä teistä kuulostaisi esim. täytetty vasikanleike, uunilammas tai perunasimpukkasalaatti? Aika työlästä on muutoinkin ollut töiden jälkeen valmistaa kaksi eri ruokaa; lapsille omat ja vielä itselle omat pöperöt. Tänäänkin vedin sitten samaa ruokaa kuin muutkin joten huomenaamuna ei  vaa'an viisari heilahda ainakaan alaspäin.



Mutta nyt taas hieman väliaika tietoja missä mennään. Punaiset on eilisiä mittauksia.



Paino: 68,5 kg ->67,7 -> 68,1 kg -> 67.7 kg -> 67.3 -> 66.8 ->66,6 ->66,1

Bmi: 26,8 -> 26,4 -> 26,7 -> 26.4 ->26,3 -> 26,1 -> 26

Vyötärö: 88cm ->86 cm -> 85,5 cm -> 84,5 cm ->85 cm ->84,5 ->82 cm


Lantio: 105,5cm -> 104,5 cm -> 103,5 -> 103 cm -> 102,5 cm -> 102,5 cm -> 101,5

Yläreisi: 54,5cm -> 54 cm ->54 cm -> 52,5 cm -> 52 cm ->52 cm 

Rinnan alta: 87cm -> 86.5 -> 85 cm -> 84 cm -> 85 cm -> 84,5 ->84 cm

Vatsamakkara (n. sormen leveys navasta alaspäin) 98 cm -> 96.5cm -> 95.5 -> 94,5 -> 93,5 -> 92 cm

                         

Välillä paino käväisi lukemissa 65.8 kg, mutta jo pieni lipsuminen ruokailuissa nostaa aina painon takaisin. Kyllä on tiukassa kilot ja nostan kyllä hattua niille Tamofenin syöjille jotka saavat painoa pudotettua reilummin.  Aika säälittävältä näyttää nuo kilolukemat, mutta esim tuo vyötärön - 6 cm ja lantion - 4 cm ei tunnu yhtään hassummalta. Olen ottanut tavaksi käydä kahdesti viikossa salilla. Toisella kertaa teen enemmän yläkroppaa ja toisella kertaa sitten enemmän alakertaa.  Lenkkeilyäkin on tullut jälleen heräteltyä ja porkkanaksi ostin uudet lenkkarit.

Lisäksi olen yrittänyt lisätä työmatka pyöräilyä. Pyrin siihen, että neljä kertaa viikossa tulisi edes jonkunlaista liikuntaa. 

3-vuotis kontrolleihinkin tuli jo ajat, mutta yritän kovasti olla vielä niitä miettimättä. Vaikka väkisin jännitys ja pelottavat ajatukset meinavat nostella päätänsä.

Mutta palaillaan jälleen! 

Mukavat illanajatkot sinne ruudun toiselle puolelle :)

Dieetin 3.päivä

Hyvältä näyttää! Kolmannen päivän aamuna paino oli jälleen tipahtanut, ja nyt on kahden päivän aikana tipahtanut kokonainen kilo painoa! Nesteitä varmaankin suurimmaksi osaksi ja tuskinpa vauhti voi jatkua näin hyvänä kovin kauaa. Tänään söin aika oikeaoppisesti kirjan mukaan paitsi, että vaihdoin tämän päiväisen päivällisen tilalle eilisen "syömättömän" päivällisen.

   Aamiainen oli kiivipirtelö, jonka tosin söin ilman blenderissä käyttämistä. Nämä aamiaiset ovat kyllä olleet oikein ihania! Vaikkakin välillä kaipaisi pientä leipäpalaakin.

2 kiiviä, vajaa 2 dl maustamatonta kreikkal.joguttia, vajaa tl steviaa.

Lounaalla söi porkkanoita curry-jogurttikastikkeella. Tämä näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin miltä sitten lopulta maistui. Annos oli niin iso, että maku alkoi tökkimään ja loppu jäi syömättä.

Porkkanat curry-jogurttikastikkeessa

225g pikkuporkkanoita

½ tl currya

pari pyöräytystä vaniljamyllystä

3 ½ dl rasvatonta maustamatonta jogurttia ( 2½ dl olisi hyvin riittänyt)

6 hasselpähkinää pilkottuna

Käytin ohjeeseen pakastettuja pikkuporkkanoita, jotka käytin mikrossa. Mausteet sekoitetaan jogurtin joukkoon ja kaadetaan porkkanoiden päälle. Koristeeksi ja hieman lisämakua tuomaan hasselpähkinä rouhetta.

Eilinen päivällinen olisi ollut seitsemän kasviksen keitto ja koska tarpeet jäivät eiliseltä käyttämättä käytin ne tänään. Kirjan mukaan tänään olisi pitänyt valmistaa kaalikeitto. En tosin jaksanut alkaa keittämään kasviksia vaan popsin ne ihan siltänään.

Huomenna lähdemme laivalle, joten laitan dieettin tauolle pariksi päiväksi ja jatkan sitä sitten taas kotiin päästyämme siitä mihin nyt jäin.