Feeling sad

Kävin tänään leikkauksen jälkitarkastuksessa ja kuulemassa patologin lausunnon.
Ensin hyvät uutiset!  Haava on kuulemma parantunut hyvin, vaikka itse epäilinkin miten se näin tursuilee ja kiristelee. Naurettiin jopa miehen kanssa, että lääkäriltä on tainnut kumihansikas pudota haavan sisään =)   Kasvain on lisäksi saatu riittävällä marginaalilla poistettua.





Sitten ne huonot uutiset! Vartiaimusolmukkeet olivat puhtaat, mutta sattuma löydöksenä otetussa yhdessä "kylmässä" imusolmukkeessa oli metastasointi, eli tiedossa on siis vielä kaínalon imusolmukkeiden poisto! Kyllä ottaa pannuun, ei voi muuta sanoa. Edessä siis toinen operaatio ja siitä toipuminen.  Minä kun olin ollut niin tyytyväinen ettei kainaloa tarvinnut rinnanpoiston yhteydessä ronkkia.


                                                                 

Onkologin lausunto ei vielä ollut valmistunut, ja  muista hoidoista päätetään sitten vasta tuon toisen operaation jälkeen. Ensi viikolla vielä luustokartoitukseen ja vatsan ultraan.

Harmittaa vaikka pitäisi tietysti olla onnellinen, että tuo pikku pirulainenkin jäi sattumalta kiinni. Lääkärin mukaan tälläinen onkin ilmeisesti aika harvinaista. Pitäisi vaan ajatella että kaikki on hoitoa ja minun parhaaksi.




                      Nyt vaan toivotaan ettei lisätutkimuksista löydy mitään uutta hälyyttävää! Pitää peukkuja!

                                                                    Puuterihuisku

Voihan kukka!

                                                                        (kuva)

 Voikukka, kultalakki,
kuinka sinua kadehdin!

Työnnät juuresi syvälle multaa,
valloitat pihat ja pientareet,
ympäristöstäsi välittämättä.
Et piittää puutarhurien paheksunnasta,
oikeaoppisten närkästyksestä.
Sinä nostat terhakkaasti
keltaisen kukkahattusi ylös.
Et välitä, vaikka sinua rikkaruohoksi kutsutaan.

Sillä sinä tiedät:
Sinä olet jotain.
Olet ketojen kaunistus,
kaikkien lasten lemmikki,
juuresi ovat monien ravinnoksi.
Vaikka sinut kitketään pois,
sinä kehität uuden varren
ja nostat taas keltaisen kukintosi.
Sitkeyttäsi minä kadehdin,
oi voikukka.

(Runo kirjasta "Nainen ja rintasyöpä: rikottu mutta kokonainen" )


                                           Puuterihuisku

Woman in the mirror

Olen miettinyt miten paljon jo nämä pari kuukautta tämän sairauden kanssa ovat minua muuttaneet. Muutosta on tapahtunut niin peilikuvassa kuin ajatusmaailmassakin. Eli jos tauti on ottanutkin  paljon, niin olen saanut jotain myös tilalle.

Huomaan, että ajattelen monesta asiasta nyt eri tavalla,  huomattavasti fiksummin ja kypsemmin kuin aikaisemmin.  Voi kuinka fiksu ja filmaattinen olenkaan siis kun olen käynyt kaikki hoidot lävitse  ;)

Olen kertonut nyt avoimemmin sairastumisestani, enkä häpeä rinnan menetystä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Löysin eilen ihanan kanavan jossa jakaa ajatuksia ja lukea toisten saman läpi käyneiden ajatuksia. Terkut vaan teille ihanille, jos tänne eksytte  höpinöitäni lukemaan  =)

Huomaan, että joitain ihmisiä olen itse joutunut lohduttamaan kun he ovat saaneet tiedon sairastumisestani. Vakuuttelen, että kyllä tästä selvitään, ennuste on hyvä. Vaikka tosi asiassa epävarmuus kalvaa toisinaan omaakin sisistä. Kuinka selviän tästä kaikesta...

♥

 

Puuterihuisku

Sabotage

Kuunnellaas vaikka Chisua näin tiistai päivän kunniaksi =)



Kolahtaako Chisun musiikki Sinuun?


              Puuterihuisku

Hymyilevä arpi

Muistan kuinka sairaalaan menoa edeltävänä iltana saunassa ajattelin, että nämä ovat nyt ne jäähyväislöylyt toiselle rinnalleni ja samalla yhteisille saunahetkille miehen ja lasten kanssa. Ajattelin, etten ilkeä näyttäytyä edes perheelleni yläkroppa paljaana.  Onneksi kotiin päästyäni tajusin olleeni niin väärässä. Saunaan toki pääsin vasta hakasten poiston jälkeen, mutta jo kotiintulo iltana näytin vinosti hymyilevän arven miehelleni. 
Toki peilissä näkyvä kuva vieläkin hieman inhottaa itseäni ja olen onnellinen, että on syksy ja talvi tulossa ja puuttuva rinta on helppo kätkeä vaatekerroksen alle. Ihmeen vähän rintapuolisuus on kuitenkin vaikuttanut vaatevalintoihini ja tänä väliaikainenkin proteesi on toiminut lähes kaikkien paitojen kanssa.
Kunnon proteesia en ole vielä edes käynyt sovittelemassa. Turvotusta on vielä jonkin verran ja toisinaan ihokin on vielä kosketusarka niiltä kohdin, joissa nyt yleensä tuntoa on.
Välillä on parempia päiviä ja haavan olemassa oloa ei välillä edes muista kuin jossain kurkotteluissa ja sen sellaisten yhteydessä. Toisinaan kipua on ennemmän ja tuntuu ettei kipu koskaan helpottakkaan.



Tykkään pukeutua kauniista ja laittautua kun lähden ihmisten ilmoille. Tämä on toisinaan herättänyt ihmisissä kummastusta.  Kummastelevat kun en yhtään näytä sairaalta. Itse ajattelen, että laittautuminen on minulle mielenvirkeyttä ja miksi en laittautuisi kun kerran siihen on voimia.  Ehkä tilanne sitten kun hoidot alkavat on ihan toinen. Tukkakin ehkä lähtee ja ihmiset näkevät jo kilometrin päähän, että täältä tulee syöpäpotilas!



                                                             (kuvat)

Perjantaina menen kuulemaan patologin lausunnon ja ymmärtääkseni kuulen myös mitä hoitoja on tulossa.  Vielä ei oikeastaan jännitä, mutta eiköhän se pupu pöksyyn tule kun päästää muutama päivä eteenpäin.

                    

♥

                                                      Puuterihuisku

- 60 ml

Kävin tänään taas ensiavussa punktoinnissa. Eilen illalla  kipu oli jo sen verran kova, etten meinannut saada paitaa itse pois päältä.

Onnekseni ensiavussa oli sama ihana lääkäri kuin viimeksikin ja pääsin tosi nopsaan vastaanotolle. En ennättänyt kuin silmäillä odotusaulassa pari ensimmäistä aukeamaa mukaan ottamastani Trendi lehdestä kun lääkäri jo kutsui nimeltä sisään. Kätevästi kävi tyhjennys tälläkin kertaa, eikä toimenpide juurikaan sattunut.

60 ml eritetttä lähti, joten näyttäisi, että vuoto on jo vähenemään päin.

(kuva)

Kävelin terveysasemalta reippaasta vesisateesta huolimatta kotiin ja olo oli kuin voittajalla kotiin päästessä. Tuntuipa hyvältä kävellä vähän raikkaassa syyssäässä!

Mukavaa vaikkakin sateista perjantaita kaikille!

Puuterihuisku

Hiljaa hyvä tulee

Haava alkaa alkupäästään olla jo varsin siistin näköinen. Maanantaina kävin punktoinnissa ja eilen illalla alkoi jälleen hieman kiristystä tuntua kainalon seudulla. Näyttää siltä, että nestettä alkaa taas kertymää... Ärsyttää! No, ei se auta kuin lampsia sitten taas ensiapuun, jos tästä vielä pahemmaksi muuttuu. Voisikohan tohon jotenkin itse vaikuttaa ettei nestettä pakkais noin paljon?! Viimeksi lääkäri kyllä sanoi että on tosi tavallista että pari- kolme kertaa pitää punktoida.
Haluaisin touhuta taas tavallisesti,  kyllästyttää olla tälläinen "rampa". Viikonloppuna juhlitaan lasten synttäreitä, pitäis siivota ja leipoakkin jotain ... Jep, tiedän että leikkauksesta on vasta kaksi viikkoa ja että ei se lääkäri suotta kirjoittanut saikkua kuutta viikkoa...  Pandol Forteakin napsin vielä ihan säännöllisesti, pitäisköhän siitäkin jo päästä hiljelleen eroon?

Pitäis nyt vaan uskoa, että hiljaa hyvä tulee!
Taidankin tästä lähteä katsomaan jotain leffaa, siivota ennättää huomennakin =)

(Kuva)

Olisi kiva kuulla teidän muiden ablaatio potilaiden kertomuksia miten pian te olette toipuneet leikkauksesta.

Puuterihuisku