(kuva)
Voikukka, kultalakki,
kuinka sinua kadehdin!
Työnnät juuresi syvälle multaa,
valloitat pihat ja pientareet,
ympäristöstäsi välittämättä.
Et piittää puutarhurien paheksunnasta,
oikeaoppisten närkästyksestä.
Sinä nostat terhakkaasti
keltaisen kukkahattusi ylös.
Et välitä, vaikka sinua rikkaruohoksi kutsutaan.
Sillä sinä tiedät:
Sinä olet jotain.
Olet ketojen kaunistus,
kaikkien lasten lemmikki,
juuresi ovat monien ravinnoksi.
Vaikka sinut kitketään pois,
sinä kehität uuden varren
ja nostat taas keltaisen kukintosi.
Sitkeyttäsi minä kadehdin,
oi voikukka.
(Runo kirjasta "Nainen ja rintasyöpä: rikottu mutta kokonainen" )
Puuterihuisku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kivasta kommentistasi =)