Olen miettinyt miten paljon jo nämä pari kuukautta tämän sairauden kanssa ovat minua muuttaneet. Muutosta on tapahtunut niin peilikuvassa kuin ajatusmaailmassakin. Eli jos tauti on ottanutkin paljon, niin olen saanut jotain myös tilalle.
Huomaan, että ajattelen monesta asiasta nyt eri tavalla, huomattavasti fiksummin ja kypsemmin kuin aikaisemmin. Voi kuinka fiksu ja filmaattinen olenkaan siis kun olen käynyt kaikki hoidot lävitse ;)
Olen kertonut nyt avoimemmin sairastumisestani, enkä häpeä rinnan menetystä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Löysin eilen ihanan kanavan jossa jakaa ajatuksia ja lukea toisten saman läpi käyneiden ajatuksia. Terkut vaan teille ihanille, jos tänne eksytte höpinöitäni lukemaan =)
Huomaan, että joitain ihmisiä olen itse joutunut lohduttamaan kun he ovat saaneet tiedon sairastumisestani. Vakuuttelen, että kyllä tästä selvitään, ennuste on hyvä. Vaikka tosi asiassa epävarmuus kalvaa toisinaan omaakin sisistä. Kuinka selviän tästä kaikesta...
♥
Puuterihuisku
Se on totta, että joskus joutuu syövästä kerrottuaan lohduttamaan kuulijaa. Sitten ei niin avoimesti enää kerro. Ikävää on sekin, että kaikki ystävät eivät pysy syöpämenossa mukana, mutta pitää ajatella, että sellaiset ei ystäviä olleetkaan.
VastaaPoistaReippaasti olet jo alkanut hyviäkin asioita näkemään. Paranevaa vointia edelleen :) rk
Ihanaa rk kun jaksat käydä täällä minua tsemppaamassa ♥
VastaaPoistaKuulisin mielelläni sinunkin tarinan. Voit halutessasi laittaa minulle vaikka sähköpostia =)