Huokaisen hetken helpotuksesta

Hupista keikkaa, kuinka onkin taas kulunut aikaa edellisestä postauksesta! Tulin nyt taas  pitkästä aikaan tänne kertomaan  hieman kuulumisiani. Muistatteko kun kerroin, että sain 1-vuotiskontrollista lähetteen kolmen kuukauden päähän ultraan?  Eli siellä jäljellä olevassa kansallispuvun taskussa näkyi silloin joku kiinteämpi muodostuma joka sitten  katsottiin tänään uudelleen.

                       

Ultraava lääkäri oli miellyttävän tuntuinen nuorehko mies. Tarkasti pyöritteli ja pyöritteli anturilla rinnan ja toiselta puolelta arven. Tämän lääkärinmukaan se aikaisemmin rinnassa näkynyt muutos oli ollut rintarauhaskudoksen sisällä oleva imusolmuke, joka on kuulemma hyvin tavallinen löydös ihan terveilläkin ihmisillä. Imusolmuke oli pysynyt muuttumattoman niistä ensimmäisistä kuvista, jotka otettiin pari vuotta sitten. Lääkäri vannotti minua, että ottaisi kyllä neulanäytteen jos yhtään olisi sellaista epäilyttävää mistä näyte ottaa. Lääkäri oli sen verran vakuuttava, että uskon ettei siellä jäljellä olevassa rinnassa näkynyt tosiaankaan mitään ylimääräistä josta kannattaisi huolta kantaa. 

                 

                                          Eli nyt aion huokaista taas hetken helpotuksesta ♥

Onnellista uutta vuotta!

     Tänä iltana, uuden vuoden kynnyksellä, kuiskaan pienen toiveen: Anna ystävilleni kaikkea hyvää tulevaan vuoteen! Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan, kuu tietä valaisemaan ja aurinko lämpöä antamaan. Anna iloa päiviin, anna uskoa ihmeisiin, anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

                                 Onnekasta uutta vuotta

                                            2013!

                                      

                         

                                                                       (kuva)

Pikkujoulut paljussa

Lauantaina hyppään junaan ja lähden viettämään vertaissiskojen kanssa pikkujouluja. Uskon, että on ihan superkiva päivä ja ilta tiedossa. Vai mitäs tuumaatte pikkujoulujen viettopaikasta ;)





                                                           ( Kuvat  täältä)

                                          Mukavaa pikkujoulu aikaa teille kaikille!

Odottelua

Niinhän siinä sitten kävi, että maksusitoumusta korjausleikkaukseen ei kirjoitettu sinne sairaalaan missä kävin jo leikkauksen suunnittelukäynnillä. Nyt sitten jonotaan uudelle suunnittelukäynnille tuonne toiseen sairaalaan. Ajan sinne pitäisi tulla kolmen kuukauden sisään ja sitten vasta pääsee leikkausjonoon joka on ehkä karkeasti arvoiden noin puolen vuoden pituinen. Eli pelkäämpä pahoin että kevät ennättää muuttua syksyksi ennen kuin pääsen leikkauspöydälle.



 Eihän siinä mitä, hätäilemällä ei tule kuin pissipäisiä lapsia vai miten se hassu vanha sanonta nyt menikään, mutta kyllästyttää että pompetellaan noin paikasta toiseen. Ensin annetaan toivoa ja sitten vetäistäänkin kiireesti matto pois jalkojen alta.



                                                           (Kuvat täältä)

                                    Mutta nyt sitten vaan taas odotellaan ja odotellaan!

Kaunis rietas onnellinen

                            "Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa 
                             silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas 
                            Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan 
                            Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa"

Kevättä kohden

Plastiikkakirurgi soitteli viime viikolla ja kertoi, että maksusitoumus hakemus korjausleikkausta varten  on tehty. Ilmoittelevat sitten onko maksusitoumus myönnetty ja laitetaanko minut korjausjonoon ja mihin sairaalaan.



Lääkäri mukaan korjausleikkaus voitaisiin tehdä keväällä, kun hoitojen päättymisestä on kulunut vuosi. Olivat vielä korjausleikkaustiimissä keskustelleet minun tilanteestani ja katselleet kuvia, joita minusta oli siellä vastaanotolla otettu ja tulleet siihen tulokseen selkäkielekkeen lisäksi myös tram eli vatsakieleke leikkaus voisi tulla minun kohdallani kyseseen. Tuossa tapauksessa en vaan saisi yhtään laihtua :) Lääkäri epäili, että sulusta  tulisi joka tapauksessa aika tiukka, jos tuohon alavatsakielekkeseen päädytään. Kerrankin siitä ettei vatsa ole liian timmissä kunnossa olisi jotain hyötyä ;)  Lääkäri kehoitti minua miettimään mikä leikkaustapa itsestäni tuntuisi parhaalta. Toki vielä ennen mahdollista leikkausta sovitaan sitten soittoaika leikkaavan lääkärin kanssa.



                                                               (Kuvat täältä)

      Mutta näin se homma ehkä  etenee pikku hiljaa, eikä kevääseen nyt enää niin pitkä aika ole.

Alakuloisuutta ilmassa

Syyslomaviikko alkaa olla taputeltu ja viikon aikana tapasin radiologin, onkologin ja plastiikkakirurgin. Yhteensä  siis n. 500 kilsaa autossa! (Asun tuppukylässä ja hoidot ovat kaikki olleet eri kaupungissa) Radiologin ja onkologin käynnistä kerroin aiemmin viikolla täällä.

           


Torstaina kävin siis korjausleikkauksen suunnittelukäynnillä plastiikkakirurgilla. Minulla oli tosi kovat odotukset käynnin suhteen ja olin niin tyytyväinen, että nyt saataisiin sekin projekti käyntiin. Ihan niin asiat eivät kuitenkaan sitten menneet... Ensinnäkin kirurgi ihmetteli miksi minut oli lähetetty sinne sairaalaan kun periaatteessa kuuluisin ihan toiseen sairaalaan.  Joopa joo! Tuotahan minä itsekkin olin ihmetellyt, mutta esim. onkologin mukaan siinä ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Ja minä olin vaan tietysti tyytyväinen, jos pääsen yliopistolliseen sairaalaan operoitavaksi.  No, kirurgi lupasi selvitellä onko minulla mahdollisuus saada maksusitoumus sieltä toisesta sairaaalasta ja päästä kuitenkin tuonne yliopistolliseen sairaalaan. Hieman epäilen sillä siellä toisessakin sairaalassa on plastiikkakirurgi, juuri se samainen joka teki minulle rinnan poistonkin.

               

Lisäksi lääkäri oli sitä mieltä, että vielä on aika aikaista ylipäätänsä alkaa leikkausta tekemään. Jouduin tosiaankin nieleskelemään ettei itku tullut kun kuulin nuo sanat. Kyllähän minä tuon pointin ymmärrän, mutta silti minulla oli ollut pieni toivon kipinä, että ensi kesänä minulla olisi taas kaksi rintaa. Lähettävän lääkärin mukaanhan ei pitänyt olla mitään estettä siihen etteikö rintaa voisi jo tehdä ennen kuin kaksi vuotta diagnoosista on täynnä.  Taitaa olla aika paljon erilaisia näkemyksiä lääkäreillä näistä jutuista!



No, plastiikkakirurgi kuitenkin tutki minut ja hänen mukaansa. minulle sopivin korjausleikkaus tapa olisi selkäkielekkeen ja proteesin yhdistelmä. Tervettä rintaa kohotettaisiin ja ehkä piennettäsiin jotta saataisin mahdollisimman hyvä symmetria aikaiseksi. Tämähän kuulostaisi minusta juuri hyvältä!  Jos siirrynkin toiselle plastiikkakirurgille hänen näkemys minulle sopivimmasta leikkausta tavasta voi tietysti olla ihan toinen.

Harmittaa, kun minulla oli niin kovat odotukset noiden lääkärikäyntien suhteen ja nyt asiat eivät oikeastaan edenneet mihinkään suuntaan. Nyt sitten vaan odotellaan päätöstä siitä pääsenkö vielä edes leikkausjonoon ja mihin sairaalaan sekä sitä kontrolli ultraa.