Kävin eilen viimeisessä sytostaatissa ja nyt olisi se revohka ohitse! Happy, happy, joy, joy! Makea mustelma on ranteessa muistona tiputuksesta. Tipanlaitto oli taas hieman mutkikkaampi homma, mutta muutaman yrityksen jälkeen jo tärppäsi.
Hieman söi tunnelmaa kun hoitsu sanoi tippaa laittaessaan, että jos jatkossa tarvitaan hoitoja niin sitten harkitaan keskuslaskimoportin asennusta. EI MUUTEN HARKITA! Aion selvitä näillä yksillä hoidoilla ja sit ei koskaan enää! Tottahan se on, että tämä on arvaamaton tauti ja koskaan ei voi varmuudella sanoa olevansa terve, mutta ei sillein voi alkaa elämäänsä elämään, että koko ajan ajattelee pahinta mahdollista vaihtoehtoa.
Viimeisen kerran näistä ovista sisään!
Kävin samalla reissulla onkologin luona, säteitä tulossa se 25 kertaa niin kuin alunperin oli suunniteltukin. Kyselin jo hieman korjausleikkaukseen pääsystä. Ehkä noin parin vuoden päästä... Voi kiesus miten pitkä aika!!!!!!
Mahtavaa!! Ja sinun asenne on edelleen niin mahtava! Oot ihan supernainen! :)
VastaaPoistaOn se vaan yritettävä pitää edelleen lippu korkealla, vaikka välillä synkkyys meinaakin iskeä.
PoistaOnnea tiputusten loppumisesta!
VastaaPoistaKiitti Tanja! Nyt ollaan jo voiton puolella =)
Poista