Go Samantha!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puuterihuisku

Jippii ja jaiks!

Onpas kulunut taas monta päivää, etten ole käynyt täällä kertomassa kuulumisia. Mut hei, nyt on vihdoin kerrottavaakin!  Kävin nimittäin eilen tapaamassa onkologia ja vihdoinkin pääsen aloittamaan ensi viikolla hoidot. Hoitoja tulossa ne kaikki mahdolliset niin kuin  arvelinkin. Eli sytostaateilla aloitetaan ja sitten keväällä vielä sädetykset päälle. Sairaslomaa napsahti pitkälle kesäkuun puolelle.



Onkologi oli erittäin miellyttävä ja vaikka ajat oli reilusti myöhässä hän jaksoi hyvin käydä tilannettani lävitse kanssani. Hänen mukaansa tilanteeni näyttää hyvältä ja ennuste on hyvä. Näiden sanojen voimalla jaksan varmasti rämpiä hoidotkin lävitse.
Hiusten lähteminen tietysti mietityttää, mutta enköhän minä siitäkin selviä. Mietinkin, että pitäisikö käydä jo valmiiksi leikkuuttamassa vähän lyhempi malli hiuksiin niin ei lähteminen sitten tuntuisi niin karulta.



Minulla on ajatus pätkinyt kummasti viime aikoina ja huomaan, että on vaikea keskittyä asioihin. Ostin miehelle isänpäivälahjaksi puhelimen ja liikkeen myyjä varmaan ajatteli, että kyllä on rouvalla paljon tyhjää tilaa vuokrattavana korvien välissä. En tiennyt mikä puhelinliittymä minulla, en meinannut muistaa miehen sos.turvatunnusta ja hyvä kun omasta puhelimesta osasin luntata oikean puhelinnumeron.  Aika pelottavaa oikeastaan. Ehkä ihan hyvä etten ole töissä sekoilemassa.... Ehkä sitä vaan on enemmän stressaantunut kuin oikeastaan myöntää olevansa.



 Perjantaina olisi ensimmäiset (ja kenties ainoat) pikkujoulut. Yritän ottaa niistä kaiken ilon irti! Jänskään vaan ennättääkö uudet korkkari tulla postiin ennen sitä. Mutta ei kun korot kopisemaan ja helmet heilumaan!

                                               Mukavaa pikku jouluaikaa kaikille, voikaa hyvin  *<:)

                                                                                ♥

                                                                     Puuterihuisku

Breast cancer is not a pink ribbon

Löysin netistä mielenkiintoiset The SCAR project sivut. Sivuilla on kuvia rohkeista rintasyöpään sairastuneista naísista. Puhutkoot kuvat puolestani:

                                            Kaikki kuvat on kopioitu täältä.

                                                             ♥

 

                                                 Puuterihuisku

"Syöpä sukat"

Nyt seuraa melkoinen ruikutusteksti, suosittelen klikkaamaan oikeasta yläkulmasta punaista rastia, jos ei ruikutus kiinnosta.
Perjantaina vielä postasin  miten onnellinen olin saatuani patologin lausunnon, mutta melkoista vuoristorataa heittää tämän tytön mieli. Mieli on ollut viikonlopun aikana  jotenkin  totaalisen alavireinen.  Tuntuu kuin olisi menettännyt otteen elämästäni. Joku muu kuin itse määrää nyt tahtia. On pakko ottaa vastaan kaikki mitä tulee, eikä se tietysti helpota yhtään ettei oikeastaan tiedä mitä on tulossa. Kyllähän tämä varjo tulee kulkemaan lopun ikää jollain tavalla mukana, vaikka jossain vaiheessa ehkä terveen paperit saisinkin.
 Kotona olen ollut kuin joku haamu, (sopii tähän halloween aikaan tietty). Olen paikalla mutta en läsnä. Olen ollut varmasti aivan surkea äiti ja tuskin kovin häävi vaimokaan.

                                                   

(Höh, kuvakaan ei suostu suurenemaan mutta olkoon sitten tollainen kärpäsen kakan kokoinen. Nyt ei suju sitten mikään!)

Taidan lähteä tästä värjäämään hiukset, kun kerran on vielä mitä värjätä. Ehkä se piristää vähän mieltä. Tai sitten saa mustat korvat ;) Ja hei, ehkä lakkaan oikein kynnetkin.

 

                                                                    

♥

                                                      Puuterihuisku

                             

                           

.

Hetken onnellinen

Kävin tänään (taas) jälkitarkastuksessa. Lääkäriin meno jännitti tällä kertaa aivan kamalasti. Mietin, että joka kerta olen tuolta "tissipolilta" poistunut kyyneleet silmissä; ensimmäisen  kerran kun lääkäri antoi tuomion että koko rinta pitää poistaa ja toisen kerran kun kerrottiin että tuleekin vielä toinenkin leikkaus. Kyyneleiltä ei vältytty tälläkään kertaa, mutta nyt kyyneleet tulivat vasta autossa kotimatkalla.  Ja tällä kertaa kyyneleet olivat helpotuksen kyyneleitä!  Kainalon imusolmukkeet olivat puhtaat!!! Aivan loisto juttu siis. Nyt tietysti voisi ajatella, että toinen leikkaus tehtiin turhaan, mutta mitä tuota enää miettimään. Hyvä kun otetaan varman päälle!


Onkologille sitten parin viikon päästä kuulemaan mitä hoitoja on tulossa. Ihanaa, kun tämä homma alkaa nyt etenemään =)  Lisäksi sain kuulla että rintasyöpäni on hormonipositiivista ja her2 negatiivista laatua.

                               Nyt on hyvä aloittaa hymyssä suin viikonlopun vietto! 

                                                                           

♥

                                                          Puuterihuisku

Kaloreita polttamaan!

Olisikohan se aika itsekkin taas kerätä  pyykit pois kuntopyörän sarvesta ;)







                                         Puuterihuisku

Ulkoistetut silikoonit

Blogissani on ollut viime aikoina hiljaista. Ei ole ollut ihmeemmin mitään kerrottavaa sairauden osalta. Toisesta leikkauksesta tulee huomenna kolme viikkoa ja vointi on hyvä. Eilen sain vihdoinkin hommattua sen kunnollisen proteesin. Nyt ei tarvitse enää käyttää Fill-Airia tai pehmeää ensi proteesia  ;)   Ei sitä kuulkaas olisi voinut vielä jokunen kuukausi sitten uskoa, että rintaproteesikin voi tehdä ihmisen onnelliseksi ...  Toki kaipaan kauniita alusvaatteita, ja edelleen ihmettelen miksi kauniiden proteesiliivien löytäminen on niin vaikeaa. Meitä yksi tissisiä kun kuitenkin piisaa Suomen maassa. Siinä olisi markkinarakoa kerrakseen!





Perjantaina olisi sitten jälleen jälkitarkastus. Odotan jo kovasti, että pääsisi aloittamaan muut hoidot, vaikka samalla ne pelottavatkin aivan valtaisasti.

Puuterihuisku