171011

Heipparallaa taas! Tänne ei ihmeitä kuulu.  Käsi ja kainalo ovat edelleen ihmeen kivuttomat. Leikkauksesta on nyt viisi päivää ja särkylääkettäkään ei tarvitse kuin silloin tällöin ottaa.  Tokihan turvotusta ja tunnottomuutta on ja esim. pukiessa huomaan että jotain on tehty, mutta huomattavasti paremmin jakselen kuin mitä olisin uskonutkaan. Vaatehuoneen siivoustakin meinasin aloitella, mutta hiljalleen pitänee siinäkin hommassa edetä. Joitain vaatteita sentäs sain lisättyä huuto.nettiin.  Haluaisin eroon kaikista ylimääräisistä vaatteeista, joita en oikeasti edes käytä! Välillä käy mielessä ajatus, että onpahan sitten miehelläkin vähemmän hävitettävää rompetta kun minusta aika jättää. 

Oikeasti mietin kuolemaa ja sitä ettei hoidot minun tautiini tepsisikään aika vähän. Yritän pitää mielen toiveekkaana. Välillä tietysti epätoivo iskee ja mieli on alakuloinen, mutta ihmeen äkkiä olen aina siitä noussut.

Ilmoittauduin syöpäyhdistyksen vastasairastuneiden naisten ryhmään. Ryhmä alkaisi ensi viikolla. En oikein tiedä mitä ryhmältä odotan. Ehkä että tapaisin jonkun samassa tilanteessa olevan lähellä omaa ikääni olevan naisen. Kun soitin tuonne syöpäyhdistykseen tuntui oudolta sanoa ääneen, että minä haluaisin ilmoittautua ryhmään . Sairaus tuli taas jotenkin todemman tuntuiseksi kun sen kertoi vieraalle ihmiselle.  Itkuhan siinä tuli niin kuin kaupassakin kun kävin kysymässä proteesiliivejä. Jotenkin en vaan osaa myöntää, että MINÄ OLEN SYÖPÄSAIRAS!

                                                                                  Puuterihuisku