Yritin soittaa niistä luuston gammakuvausten vastauksista, mutta toisessa päässä puhelinta oltiin kovasti sitä mieltä, että saat sitten vastaukset kun tulet ensi viikolla osastolle, eihän se siitä miksikään muutu. Hei, haloo!!!
Nyt puhutaan minun sairaudestani ja minulla on kyllä oikeus saada omaa terveyttäni koskevat tiedot. Tavoitin sitten toisesta numerosta ystävällisemmän hoitajan ja hän yrittää nyt saada yhteyden hoitavaan lääkäriini ja odottelen puhelua sairaalalta. Sitä en tiedä tuleeko puhelu tänään, huomenna vai kenties ylihuomenna... Miksköhän omien vastausten saaminen tuntuu olevan niin vaikeaa?! Mitenkän sellaiset ihmiset pärjäävät, joilla ei oikeasti ole voimia tai ehkä uskallusta pitää puoliansa?
Mutta odotellaan, siihenhän tässä on jo tottunut.
Nyt taidan vetäistä lenkkarit taas jalkaa ja kipaista kirjastoon! Ehkä ne ajatukset siitä vähän rauhoittuu. Onneksi viikonloppuna onkin jotain kivaakin tiedossa =)
Puuterihuisku
Nyt peilaan sitä kautta mitä itse olen kokenut, miten mielenterveyskuntoutujaa kohdellaan, kuinka paljon saa odottaa jos ylipäätänsä jotakin tulosta edes uskaltaa / muistaa kysellä.. Kuitenkin ihan maalaisjärkikin sanoo että omia asioita koskevat tiedot pitäisi saada, pikimiten vielä. Ja näin ei ole ollenkaan, masentuneelle ei kerrota ja kyllä - suorastaan salaillaan, sillä ajatuksella että rikkoo ihmistä, että ei ymmärrä tuloksia mm diagnooseja jne. Turhauttavaa ja ALENTAVAA silloin. Jälkeenpäin katsoen tuntuu että koko järjestelmä on hukassa jossakin syöksykierteessä jonnekin tuntemattomaan paikkaan...
VastaaPoistaOnneksi löysit kuitenkin vielä hoitajan jolla on ihmisyys tallella, ja saat nuo tulokset..
Ajatuksissani olet, kuten viimeaikoina päivittäin..