Väliajalla sai poistua vapaasti, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja kipaisin kaupungille ostoksille. Ostinpa itselleni hameen ja pojalle pöksyt. Lääkeaineen kulkua luustoon odotellessa piti vaan muistaa juoda puolesta litrasta litraan nestettä ja käydä hieman tavallista useammin vessassa.
Kuvauksen aika tarvitsi vain pötkötellä liikkumattomana lavitsalla ja kamera hoiti tehtävänsä. Minulta otettiin vielä extra kuvia lantion alueelta, ja heti aloin tietysti pelkäämään, että siellä näkyi jotain huolestuttavaa.
Tänään kävin pitkästä aikaan lenkillä ja kylläpä oli nihkeetä. Haava-aluetta kiristi ja yläselkää veti jumiin. Ehkä kuvittelin, mutta reidetkin väsyivät tavallista nopeammin ja lantio tuntui oudolta. Jeps, tämä varmaa johtui ennemmänkin luulosairaudesta kun nyt olen varma että lantionalueeni on täynnä niitä etiäisiä...
(Kuva täältä)
Lenkkireitilleni sattui sellainen "Ulkoiluta vanhustasi" päivän tapahtuma. Minä sulauduin hiipivine tahteihine aivan hyvin tuonne joukkoon. Minulla oli niin kehäraakki olo että! Enää ei tuntunut olo nuorelta niin kuin tähän asti sairauden kanssa on tuntunut. Joka paikassahan on saanut kuulla sitä miten nuori potilas olen.
No, huomenna uusi lenkki ja siitä se taas lähtee. Nyt pitää kerätä voimia uutta leikkausta varten, joka onkin jo muuten ensi viikolla.
Puuterihuisku
Eiköhän sen vetämättömän kunnon selitä: "kävin pitkästä aikaa lenkillä" :) ja varsinkin sanat "pitkästä aikaa". Lihaskunto lössähtää yllättävän nopeasti, mutta onneksi palautuukin pian, jos jaksaa tehdä asialle jotain. (Minä en :()
VastaaPoistaLantiometareita ehdit surra sitten JOS niitä löytyy. Todennäköisesti ei löydy.
Voippa niin hyvin kuin mahdollista!