Minne katosi huoleton lapsuus?

Kerroimme heti eilen illalla lapsille, että joudunkin vielä toiseen leikkaukseen. Tuntui pahalta nähdä miten pelko ja huoli näkyi esikoisen silmistä hänen  kuultuaan uutisen.  Pienemmät eivät ehkä osaa vielä samalla tavalla olla huolissaan. Vanhin on mestari tulkitsemaan äidin ja isän tuntemuksia ja häneltä on vaikea pitää asioita salassa.  Mitähän kaikkea mahtaakaan tuon miehen alun mielessä liikkua...



Alusta alkaen ollaankin kerrottu lapsille rehellisesti, mutta heille sopivalla tavalla sairaudestani ja mahdollisista tulevista hoidosta. Vanhimmalla meni pitkään leikkauksen jälkeen ennen kuin hän halusi edes haavaa katsoa.  Harmittaa, että lapset joutuvat kantamaan tätä taakka sydämessään kun heidän pitäisi saada elää lapsuuttaan ilman huolen häivää.



Viime yö oli hieman uneton ja heräsin aamuyöllä miettimään asioita. Kumma miten juuri yöllä erilaiset ajatukset valtaavat mielen. Toivottavasti ensi yönä uni jo maistuisi paremmin, ainakin mieli on jo hieman toiveikkaampi kuin eilen lääkäristä tullessa. Pitää vaan ajatella, että tämä nyt vaan on tälläinen yksi ylimääräinen kiertopolku kohti tervettä elämää.



Mukavaa viikonloppua kaikille, ihana aurinkoinen päivä ollut tänään, toivottavasti aurinko jaksaa paistaa huomennakin.

                                                           Puuterihuisku