lauantai 12. toukokuuta 2012

Grab a brush

                     Kiitos kaikille ihanista kommenteista eileen postaukseeni!  Olette mahtavia!
Unohdin eilisessä postauksessa hehkuttaa sitä miten kivasti hiukset jatkavat kasvuaan.  Haluatteko nähdä kuvan?! No, ei se mitään näytän teille kuitenkin ;)




 Nyt on siis kahdeksan viikkoa viimeisestä sytostaatista. Kohtahan saa jo kaivella hiusharjan esille ;)


                                         

8 kommenttia:

  1. Hyvin kasvaa! Taidat saada suoran ensitukan. Joillekin tulee ensin kiharaa, joka sitten kyllä oikenee myöhemmin. Mutta - sentti kuukaudessa ja pian on jo kunnon pehko ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa tosiaankin siltä että vältyin siltä kiharalta, jonka pelkäsin saavani :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitti! Tuntuu tosiaankin että yllättävän nopeasti ovat kasvaneet. Ehkäpä siitä Priorinista on ollut jotain apua =)

      Poista
  3. Hyvin on hiukset kasvaneet. Minulla tuli ensin ihan suoraa ja jatkossa taipusampaa, nytkin pitää aina raudalla suoristaa, jos haluaa siistin kampauksen :) Hassua, kun on aina ollut piikkisuorat hiukset. Ripset eivät meinanneet kasvaa, olen nyt käyttänyt ripsien tyveen ainetta (kallista), jolla ripset ovat kasvaneet pitkiksi ja taipuisiksi. Oletko meinannut mennä jossain vaiheessa sopeutumiskursseille, vai haluatko jättää kaiken ssaman tein pois mielestä? Voin vaan kuvitella miten on kevyt olo, kun pääsee "putkesta" ulos.
    -olga-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun entiset hiukset oli luonnontaipuisat ja suoristusrauta oli jokapäiväinen ystäväni. Toivon että nämä uudet eivät olisi ihan yhtä vallattomat sitten kun pituutta on tullut hieman lisää.
      Minä käytän myös sellaista ripsiseerumia, neuLash merkkistä =)
      En ole nähnyt noita sopeutumiskursseja vielä ainakaan tarpeellisiksi. Luulen että iso S on peikkona takaraivossa lopun elämääni tai ainakin useita vuosia eteenpäin.

      Poista
    2. Kyllä se peikko siellä takaraivossa on, ainakin ennen kuntrolleja nostaa päätään. Ihmeellistä on kuitenkin kun aikaa menee tarpeeksi ei se ole aina mielessä, se iso S. Minulla on nyt juuri kaksi vuotta toisesn patin löydöstä, enkä sitä nyt murehdi ollenkaan. Elämässä tulee ne asiat vastaan mitä tulee, ei niille itse aina mitään voi. Joskus mietin olisinko erilainen ihminen, jos en olisi sairastunut syöpään, olisinko tehnyt erilaisia valintoja, vaikea sanoa. Mut jaksuja sinulle elämässä.
      -olga-

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi =)