Onnellista uutta vuotta!

     Tänä iltana, uuden vuoden kynnyksellä, kuiskaan pienen toiveen: Anna ystävilleni kaikkea hyvää tulevaan vuoteen! Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan, kuu tietä valaisemaan ja aurinko lämpöä antamaan. Anna iloa päiviin, anna uskoa ihmeisiin, anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

                                 Onnekasta uutta vuotta

                                            2013!

                                      

                         

                                                                       (kuva)

Pikkujoulut paljussa

Lauantaina hyppään junaan ja lähden viettämään vertaissiskojen kanssa pikkujouluja. Uskon, että on ihan superkiva päivä ja ilta tiedossa. Vai mitäs tuumaatte pikkujoulujen viettopaikasta ;)





                                                           ( Kuvat  täältä)

                                          Mukavaa pikkujoulu aikaa teille kaikille!

Odottelua

Niinhän siinä sitten kävi, että maksusitoumusta korjausleikkaukseen ei kirjoitettu sinne sairaalaan missä kävin jo leikkauksen suunnittelukäynnillä. Nyt sitten jonotaan uudelle suunnittelukäynnille tuonne toiseen sairaalaan. Ajan sinne pitäisi tulla kolmen kuukauden sisään ja sitten vasta pääsee leikkausjonoon joka on ehkä karkeasti arvoiden noin puolen vuoden pituinen. Eli pelkäämpä pahoin että kevät ennättää muuttua syksyksi ennen kuin pääsen leikkauspöydälle.



 Eihän siinä mitä, hätäilemällä ei tule kuin pissipäisiä lapsia vai miten se hassu vanha sanonta nyt menikään, mutta kyllästyttää että pompetellaan noin paikasta toiseen. Ensin annetaan toivoa ja sitten vetäistäänkin kiireesti matto pois jalkojen alta.



                                                           (Kuvat täältä)

                                    Mutta nyt sitten vaan taas odotellaan ja odotellaan!

Kaunis rietas onnellinen

                            "Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa 
                             silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas 
                            Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan 
                            Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa"

Kevättä kohden

Plastiikkakirurgi soitteli viime viikolla ja kertoi, että maksusitoumus hakemus korjausleikkausta varten  on tehty. Ilmoittelevat sitten onko maksusitoumus myönnetty ja laitetaanko minut korjausjonoon ja mihin sairaalaan.



Lääkäri mukaan korjausleikkaus voitaisiin tehdä keväällä, kun hoitojen päättymisestä on kulunut vuosi. Olivat vielä korjausleikkaustiimissä keskustelleet minun tilanteestani ja katselleet kuvia, joita minusta oli siellä vastaanotolla otettu ja tulleet siihen tulokseen selkäkielekkeen lisäksi myös tram eli vatsakieleke leikkaus voisi tulla minun kohdallani kyseseen. Tuossa tapauksessa en vaan saisi yhtään laihtua :) Lääkäri epäili, että sulusta  tulisi joka tapauksessa aika tiukka, jos tuohon alavatsakielekkeseen päädytään. Kerrankin siitä ettei vatsa ole liian timmissä kunnossa olisi jotain hyötyä ;)  Lääkäri kehoitti minua miettimään mikä leikkaustapa itsestäni tuntuisi parhaalta. Toki vielä ennen mahdollista leikkausta sovitaan sitten soittoaika leikkaavan lääkärin kanssa.



                                                               (Kuvat täältä)

      Mutta näin se homma ehkä  etenee pikku hiljaa, eikä kevääseen nyt enää niin pitkä aika ole.

Alakuloisuutta ilmassa

Syyslomaviikko alkaa olla taputeltu ja viikon aikana tapasin radiologin, onkologin ja plastiikkakirurgin. Yhteensä  siis n. 500 kilsaa autossa! (Asun tuppukylässä ja hoidot ovat kaikki olleet eri kaupungissa) Radiologin ja onkologin käynnistä kerroin aiemmin viikolla täällä.

           


Torstaina kävin siis korjausleikkauksen suunnittelukäynnillä plastiikkakirurgilla. Minulla oli tosi kovat odotukset käynnin suhteen ja olin niin tyytyväinen, että nyt saataisiin sekin projekti käyntiin. Ihan niin asiat eivät kuitenkaan sitten menneet... Ensinnäkin kirurgi ihmetteli miksi minut oli lähetetty sinne sairaalaan kun periaatteessa kuuluisin ihan toiseen sairaalaan.  Joopa joo! Tuotahan minä itsekkin olin ihmetellyt, mutta esim. onkologin mukaan siinä ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Ja minä olin vaan tietysti tyytyväinen, jos pääsen yliopistolliseen sairaalaan operoitavaksi.  No, kirurgi lupasi selvitellä onko minulla mahdollisuus saada maksusitoumus sieltä toisesta sairaaalasta ja päästä kuitenkin tuonne yliopistolliseen sairaalaan. Hieman epäilen sillä siellä toisessakin sairaalassa on plastiikkakirurgi, juuri se samainen joka teki minulle rinnan poistonkin.

               

Lisäksi lääkäri oli sitä mieltä, että vielä on aika aikaista ylipäätänsä alkaa leikkausta tekemään. Jouduin tosiaankin nieleskelemään ettei itku tullut kun kuulin nuo sanat. Kyllähän minä tuon pointin ymmärrän, mutta silti minulla oli ollut pieni toivon kipinä, että ensi kesänä minulla olisi taas kaksi rintaa. Lähettävän lääkärin mukaanhan ei pitänyt olla mitään estettä siihen etteikö rintaa voisi jo tehdä ennen kuin kaksi vuotta diagnoosista on täynnä.  Taitaa olla aika paljon erilaisia näkemyksiä lääkäreillä näistä jutuista!



No, plastiikkakirurgi kuitenkin tutki minut ja hänen mukaansa. minulle sopivin korjausleikkaus tapa olisi selkäkielekkeen ja proteesin yhdistelmä. Tervettä rintaa kohotettaisiin ja ehkä piennettäsiin jotta saataisin mahdollisimman hyvä symmetria aikaiseksi. Tämähän kuulostaisi minusta juuri hyvältä!  Jos siirrynkin toiselle plastiikkakirurgille hänen näkemys minulle sopivimmasta leikkausta tavasta voi tietysti olla ihan toinen.

Harmittaa, kun minulla oli niin kovat odotukset noiden lääkärikäyntien suhteen ja nyt asiat eivät oikeastaan edenneet mihinkään suuntaan. Nyt sitten vaan odotellaan päätöstä siitä pääsenkö vielä edes leikkausjonoon ja mihin sairaalaan sekä sitä kontrolli ultraa.

Mitä tänne jää

Hetken helpottunut

Yksi vuotiskontrolli on nyt takana. Kävin ensin mammografiassa ja ultraäänessä ja sitten vielä seuraavana päivänä oli aika onkologille.
Jännitin aika tavattomasti kuvauksien tuloksia! Onneksi mammografian tehnyt hoitaja kertoi minulle heti tutkimuksen alussa, että ultraava lääkäri kertoo kyllä heti jos näkee jotain ylimääräistä kuvissa ja ettei minun tarvitse odottaa vastausten saamista seuraavaan päivään.
Kuviassa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja kaikki oli kunnossa! Rintalasta tosin on vieläkin kipeä siitä mammografiasta. Jep ja tosiaankin kuvat otettiin myös siitä leikatusta puolesta tosin tietysti vaan ne kainalokuvat :)

          

Seuraavana päivänä marssin sitten tapaamaan onkologia kevein askelin, kunnes sitten tuli jos nyt ei ihan saavillinen niin ainakin loraus kylmää vettä päälle! Lääkäri kertoi, että terveessä rinnassa on joku kiinteämpi muodostuma, imusolmuke tai jotain! Minä olin ihan WTF! Ei minulle kukaan ole aikaisemmin tuollaisesta mitään sanonut, ei edes se edellisenä päivänä ultrannut lääkäri. Sama muodostuma tai mikä se nyt olikaan oli näkynyt kuvissa jo silloin kaksi vuotta sitten jolloin ensimmäisen kerran kävin kuvissa.  Se on kuitenkin pysynyt muuttumattomana, mikä on tietysti äärettömän hyvä asia! Ihmettelen vaan ettei siitä kukaan ole minulle aikaisemmin maininnut mitään. Ehkä siksi ettei siinä ole mitään mainitsemisen arvoista. Näin ainakin YRITÄN itse ajatella!  Väkisten vaan tuli mieleen se kaksi vuotta sitten otettu kuvien vastaus: laattamainen kiinteä muodostuma,  jonka ei uskottu olevan mitään vakaavaa kunnes vuoden myöhemmin minullakin olikin rintasyöpä diagnoosi!

          

Huolestuin tuosta tietysti ja lääkäri kirjoitti minulle kolmen kuukauden päähän lähetteen kontrolli ultraan. Tarkistetaan ettei muutoksia tule ja tarvittaessa sitten otetaan neulanäyte. Luulempa että tällä kertaa aioin vaatia sen enkä nouse tutkimuspöydältä ennen kuin jonkunsortin näyte on purkissa. Nii-i!


                                                       

Siskojen nettisivut

Eilen illalla vietettiin Siskot- matka jolle kukaan ei halunnut valokuvanäyttelyn avajaisia  Ihana, lämminhenkinen tunnelma  ja mukavasti saapui porukkaa paikalle. Kaikki sujui aivan nappiin! Minäkin olin siis mieheni kera paikalla patsastelemassa.  Jalat huusivat korkkareissa hoosiannaa ja mies sai rakkulan kämmeneensä avattuaan niin monta kuoharipulloa. Mutta pienistä ei pidetä, pääasia että oli kivaa ja suurin osa rakkaista siskoista paikalla ♥

            Kuvat on vielä huomisen ajan nähtävillä Messukeskuksessa I love me messuilla.
Jos, et pääse messuille paikan päälle voit käydä katsomassa kuvat myös Siskojen sivuilta täällä. 

Ensi viikolla minulla olisi 1-vuotiskontrolli.  Yritän pitää pään kylmänä ja olla laskematta paniikille valtaa. Helpommin sanottu kuin tehty....

   Palailen ensi viikolla kertomaan millaisia tuloksia sain! Pitäkää peukkuja, että uutiset olisi niitä hyviä!

Elämän Nälkä

Olin viikonloppuna kuuntelemassa Paven keikkaa ja tämä biisi sai kyllä silmäkulmani kostumaan. Minunkin olkapäälläni istuu elämän nälkä ♥

Muhkeat munkit?

Tänään töistä tullessa postilaatikossa odotti mukava yllätys; kirje sairaalasta ja aika plastiikkakirurgille rinnankorjausleikkauksen suunnitteluun. Aika olisi jo kolmen viikon päästä.



Pakko tunnustaa, että kyllä alkoi hieman jännittämään! Leikkaus tuntuu heti paljon todellisemmalta, vaikka eihän sitä tiedä miten pitkät jonot sinne leikkaukseen sitten on. Samalla viikolla olisi 1-vuotiskontrollikin, eli  kaikenkaikkiaan jännä syyslomaviikko tiedossa! 



     Pian minullakin voi siis taas olla muhkeat munkit ;) Tai ainankin kaksin kappalein rukkasia =)

Kiitos ♥

Serkkuni "Nöpsö" kirjoittaa blogissaan niin kauniisti minusta, että ihan pakko linkittää teksti tännekkin.


                   

                                                                          (Kuva Pinterest)

                                            En tiedä käykö Nöpsö lukemassa tätä blogiani, mutta

                                                                           kiitos ♥

Ilta-Sanomat

                                                           Siskot tänään Ilta-Sanomissa!




                                                     Lisätietoa projektista täältä

Pressitiedote

Valokuvia nuorista rintasyöpään sairastuneista naisista

Tiina Aaltonen|Mikko Rasila|Merja Yeung

N�yttely avautuu n�ille sivuille 22.10.2012

Kuvat n�ht�viss� my�s Messukeskuksen I Love Me -messuilla 19.10.�21.10.2012

Siskot Facebookissa

siskot.info ( a ) gmail.com

Siskot - matka, jolle kukaan ei halunnut 

Tiina Aaltosen, Mikko Rasilan ja Merja Yeungin valokuvia nuorista rintasyöpään sairastuneista naisista Helsingin Messukeskuksessa 19.–21.10.2012

Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain 4 600 naista. Syöpä koskettaa - ainakin välillisesti - meitä kaikkia. Lähes jokainen tietää tai tuntee syöpään sairastuneen tai useampia. Tilastot ovat vain lukuja; niiden takana on yhtä monta tarinaa. Kivut, pelot, suru, häpeä sekä epävarmuus omasta naiseudesta ja haluttavuudesta kuuluvat asiaan, mutta näillä naisilla on myös voimaa, iloa ja rohkeutta. 

Ajatus kuvista syntyi yöllä, saman päivän päätteeksi, jolloin Tiina Aaltonen oli saanut rintasyöpädiagnoosin. Hänen mieleensä nousi kuvia, joiden kautta mustalta tuntuvaa tulevaisuutta oli helpompi käsitellä. Välillä ne painuivat taka-alalle, kun hän putosi hoitoihin, jotka veivät voimat. Nyt viimeisestä kerrasta tulee vuosi: ”Makasin syöpäpoliklinikalla ja suoniini valui viimeistä kertaa se kolmen myrkyn sekoitus. Ei ollut voimia, ei tietoa tulevasta, ei tukkaakaan. Nyt on toisin. Voimia on vaikka muille jakaa, samoin hiuksia. Tulevaisuus tosin yhä arveluttaa.” Tästä matkasta syntyi nyt nähtävä valokuvanäyttely. 

On harvinaista, että sairastunut itse suunnittelee ja tuottaa näyttelyn alusta loppuun. Kuvat on toteutettu talkoovoimin: mukaan lähtivät empimättä ammattikuvaajat Mikko Rasila ja Merja Yeung. 

Syöpämatkansa aikana Aaltonen tutustui vertaissiskoihin, häntä nuorempiin naisiin, jotka tarpoivat samaa matkaa. Syntyi Siskot-ryhmä, joka tapaa ja kannustaa toisiaan – myös mustan huumorin avulla. Aaltonen kutsui heidät projektiin ja hänen ilokseen kymmenisen nuorta naista lupautui mukaan. 

Eräs sisko oli juuri saanut unelmiensa opiskelupaikan 22-vuotiaana kun syöpä iski. Toinen passitettiin lääkäristä kotiin saatesanoin ”Nuoret naiset eivät sairastu rintasyöpään”. Vasta puolen vuoden päästä hän sai oikean diagnoosin. Kolmas oli raskauden puolivälissä. Alkoi piinallinen odotus, kunnes vauva oli tarpeeksi iso syntymään, ja tuoreen äidin sytostaattihoidot voitiin aloittaa.

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Sytostaatit ja vähintään viiden vuoden antiestrogeenilääkitys aiheuttavat menopaussin nuorillekin naisille, joten tulevaisuus lapsen hankkimisen suhteen on epävarma. Alkuvaiheen raskaus ja syöpähoidot ovat mahdoton yhtälö. Valinta on kohtuuton.

Siskot toimivat yhteistyössä Roosa nauhan ja Rintasyöpäyhdistyksen kanssa, mutta näyttelyn rahoitus ja toteutus on hankittu lahjoituksin. Siskot kiittävät lämpimästi suurisydämisiä tukijoitaan.

SISKOT - matka, jolle kukaan ei halunnut

Valokuvia rintasyöpämatkalta

Tiina Aaltonen, Merja Yeung, Mikko Rasila

Helsingin Messukeskus, I Love Me -messut 19.–21.10.2012

Näyttely tulee näkyviin myös nettisivuille www.siskot.info

Facebook: http://en-gb.facebook.com/pages/Siskot-matka-jolle-kukaan-ei-halunnut/333977676694458

Lisätietoja sekä korkearesoluutioisia kuvia pyydettäessä.

Yhteystiedot: 

Tiina Aaltonen

+358 50 545 7457

tiina.aaltonen@grappo.fi

Tiedottaja: 

Susanna Björklund

+358 500 770 690

susanna.bjorklund@gmail.com

No news is the good news

Varastin otsikon jostain lukijan jättämästä kommentista aiempaan postaukseeni. Oli niin osuva, että piti oikein otsikoksi laittaa ;) Elikkäpäs tänne ei sairausrintamalla kuulu uutta ja sehän on yleensä hyvä juttu. Töissä pusketaan ja pikkuhiljaa ne myrkytetyt, uinuvat aivosolutkin alkavat heräilemään. Eiköhän tästä jouluun mennessä viimeistään päästä entiseen vireseen ;) Työnteko on maistunut vaikkakin työpäivien jälkeen olen ollut aika poikki.

                       .


Toissa viikonloppuna piipahdin Tallinnassa siskojen kanssa. Siis en biologisten siskojen vaan naisporukan kanssa, jotka kaikki ovat sairastaneet rintasyövän. Oli upea reissu, johon mahtui paljon naurua ja hieman kyyneleitäkin.



                                                                    (Kuvat pinterest)

Samainen siskojen ryhmä on puuhastellut upeaa valokuvausprojektia, johon on kuvattu nuoria rintasyöpäpotilaita. Itse matkaan viikonloppuna  kuvaukseen ja odotan mielenkiinnolla millaista jälkeä saadaan aikaiseksi.  Aika jännää! On aivan mahtavaa  saada olla osa tätä upeaa ja niin aikaan saavaa naisjoukkoa! Valokuvista kootaan näyttely, jonka avajaisia vietetään perjantaina 19.10 Helsingin messukeskussa I love Me messuilla. Valokuvanäyttely on avoinna koko viikonlopun.

Täältä pääset lukemaan lisää projektista. Ja jos olet facebookissa niin paina ihmeessä peukutuskuvaa =)

                                                                       

170812

Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia,
sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä.
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista.

- Tommy Tabermann


       





                                                    

Back in business

Morjens pitkästä aikaan!

Täällä on pikku hiljalleen palailtu normaali arkeen ja  töihin.  Blogi on jäänyt ihan retuperälle, kun ei ole ollut juuri mitään aiheeseen liittyvää päiviteltävää. Töihin paluu tuntuu  hyvältä ja on kiva saada taas arjesta kiinni :) On ollut kiva kuulla, että minua olikin jo kaipailleet töihin niin työkaverit kuin asiakkaatkin.

                 

 Hiukset kasvavat (ja kihartuvat, voihan kämmi!) ja pian pitäisi mennä pääsisi varmaan taas kampaajallekkin   Kuumia aaltoja puskee ja niihin herään joka yö vähintään kerran. Päiväsaikaankin kuumia aaltoja tulee, mutta toistaiseksi järki on kestänyt aika hyvin. Käytiin reissussa ja siellä uskaltauduin esiintymään uimapuvussakin, jee hyvä minä! Milloinkahan sitä uskaltautuisi rantsuun ihan täällä koti Suomessa ....  Siihen saattaa vielä hetki mennä!

                   

Huomenna menen verikokeisiin ja ensi viikolla sitten onkologin vastaanotolle. Pianhan se koittaisi ensimmäinen vuosi kontrollikin. Nopeasti on vuosi mennyt!

Mukavaa kesää

Hei pitkästä aikaan! Se olisi jo heinäkuu! Ihan uskomatonta mihinkä tämä aika oikein menee!
Me ollaan kesälomailtu koko perheenä ja on ollut kyllä oikein mukava kesä! Ollaan hieman matkusteltu, ostettu kotiin uusia huonekaluja ja kävinpä jopa ottamassa pitkään haaveilemani ripsienpidennyksetkin. Nyt on aika kivat räpsyttimet ;) Tatuointi on vielä suunnitteluasteella...

 


 Kesälomaa olisi vielä kolme viikkoa jäljellä ja sitten koittaisi paluuarkeen ja töihin meno. Nyt aioin nauttia kesästä ja tästä hetkestä! Blogini viettää hieman hiljaiseloa ja palailee jälleen eetteriin lomien päätyttyä.

                        

                                                            Mukavaa kesää kaikille!

Vähiten mummo

Löysin Ellokselta riittävän peittävän uimapuvun ja bikinit,  jotka menevät mainiosti kontaktiproteesin kanssa. Sattui hyvä munkki, että olivat vielä alennuksessakin. En ehkä muutoin olisi ihan tälläisiin uima-asuihin päätynyt, mutta tuo proteesi nyt rajoittaa aikatavalla millaiset uikkarit sitä voi päällensä laittaa. Mitkään pikku pikku bikinit kun eivät tule kysymykseen. Nämä olivat siis tähän saakka sovittamistani uima-asuista vähiten mummot.

                                                                          ( Kuvat Ellos)

Nyt täytyy sitten vaan kerätä rohkeutta, jotta uskaltaa lähteä yleiselle paikalle noin pienissä asuissa. Enää ei ole sitä tekosyytä ettei  minulla ole sopivia uikkareita ;) 

Mukavaa ja jännittävää postia

"Ystävällisesti ilmoitamme, että Teitä hoitavalta lääkäriltä on tullut lähete  ....... yliopistollisen sairaalan kirurgian  poliklinikalle. Arvioitu vastaanottoaika on 3 kuukauden sisällä. Ajanvarauksesta ilmoitamme kirjeitse myöhemmin." 


Tälläinen kirje tulla tupsahti tänään postilaatikkoon =) Siitä se korjausleikkaus asiakin alkaa pikku hiljaa etenemään. Nyt sitten vaan odotellaan ja kuulostellaan mitä tuleman pitää.






                                                                         

Tukkaa pukkaa!

Hello young fellows!
Se käynnistyi tänään viimeinen sairaslomaviikko. Aika nastaa =)  Käsikään ei ole enää  vihoitellut vaikka olen pienillä painoilla tehnytkin ojentajia, hauiksia ja olkapäitä.  Yritän kovasti antaa alleille kyytiä, mutta saas nyt nähdä miten pitkään jaksan aktiivisesti punttia nostaa. Minulla ei tahdo innokkuus aina oikein piisata  tuollaisiin pidempiin projekteihin... Painoakin olisi tarkoitus pudottaa muutama kilo kun kerran taas jaksaa liikkua.
Kainalossa on vielä  tunnottomuutta. Aika metka muuten ajella kainalokarvoja kun ei oikein kunnolla tunne, missä kohtaa terä menee. No, onneks kainalokarvat ei ihan yhtä tuuheana kasva kuin hiukset! Minulla on aina ollut suhteellisen paljon hiuksia, mutta ei ne ole koskaan aikaisemmin näin tiheästi kasvaneet. Ihana tunne  muuten pitkästä aikaan kun suihkussa hiukset kulkevat sormien lävitse!

Hiuksia on jo tosiaan mukavasti ja huomiselle varasinkin kampaaja-ajan.  Ei näissä varmaan juurikaan leikattavaa ole, mutta jos noita korvallisia ja niskaa vaikka siistisi. Ja sitä paitsi jo ajatus kampaajalle menosta on niin ihana, että melkein itku tulee. Enpä olisi vuosi sitten uskonut että joskus iloitsen siitä, että on hiuksia mitä kammata =)

Kävin tänään tarraproteesin kanssa ostamassa uudet rintsikat. Olikin muuten hikinen homma! Valehtelematta sovitin varmaan yli parit kymmenet liivit ja varmaan kymmenet uikkarit.  Uikkareita olisi löytynyt, mutta ne jotka olisi proteesin kanssa menneet olivat jotenkin niin mummoja etten vielä ostanut. Liiveissä päädyin mustiin aika perusliiveihin, joista proteesi ei näkynyt kuin hieman reunasta. Pitää yrittää jos proteesin paikka ihan himpun vaihtamalla saisi reunan kokonaan piiloon. 

Aika tylsää oli maksaa niin suolainen hinta rintaliiveistä, kun ei kuitenkaan saanut ihan sellaisia täydellisiä.

Liivikaupassa olisi ollut yhdet ihan täydelliset Marliens Dekkers liivit jotka käyn kyllä heti ostamassa kun korjausleikkaus on tehty! Katsokaan vaikka itse noita kaunokaisia tuossa keskellä. 

                                                                    ( kuva  täältä)

Hello June!

Kylläpä aika menee vauhdilla! Se olisi jo kesäkuu ja huomenna alkaisi lapsillakin kesäloma. Sairaslomaakin olisi enää kaksi viikkoa jäljellä. Eipä sillä kyllähän tässä jo taitaisi alkaa työkuntoinen jo olemaankin. Minulla on kuitenkin fyysisesti aika kevyttä ja siistiä sisätyötä ;) Päässä ehkä pätkii hieman entistä enemmän, mutta eiköhän ne aivosolutkin sieltä heräile pikku hiljaa taas kun palailee normaaliin arkeen. Pidän kesäloman sairasloman jatkoksi joten heinäkuulle asti saan vielä lomailla.


Käsi tai paremminkin kainolo on vihoittellut viime päivänä hieman. Olen yrittänyt nyt vähän jumpata ja aina välillä hieman tehdä käsipainoillakin, joten voi olla että se on siitä hieman ärtynyt. Turvotusta käteen ei onneksi vielä ainakaan ole tullut. Iho alkaa sädehoidetulta alueelta olemaan jo aika hyvä. Edelleen sellaista tummaa ihoa kuoriutuu pois ja arpi näyttää siltä että  sekin alkaa hiljalleen myöskin hieman vaalenemaan. Hyvä siitä vielä tulee ;)



Alkuviikolla kävin jo hakemassa sen kontaktiproteesinkin. En ole pitänyt sitä vasta kuin yhtenä päivänä kun ihon olisi varmaan hyvä antaa nyt rauhassa parantua. Ihan hyvältä proteesi tuntui ja vaikuttaisi siltä että kestäisi ihan hyvin paikoillaankin. Ainut, että lähes samalla tavalla sekin tursuaa liivin reunasta kuin se entinen proteesikin, joten siinä mielessä siitä ei apua kyllä ollut. Edelleen siis iso osa kesävaatteistani on sellaisia joita en voi käyttää :(
Ajattelin että menisin tässä joku päivä ihan kunnon alusvaatemyymälään ostamaan uusia rintsikoita, entiset push up liivit kun ei oikein tuon proteesin kanssa toimi ;)  Jonkun sortin uima-asukin pitäisi löytää. Ollaan kesällä menossa Budapestiin ja siellä olisi  tarkoitus käydä  jossain kylpylässä. Olisi kiva että olisi sellainen uikkari jossa voisi olla ilman että tarttee koko ajan pelätä että proteesi vilkkaa jostain kohtaa kaula-aukkoa.



Tamofenin ja Zoladexin kanssa olen pärjäillyt ihan hyvin. (Ensimmäisen Zoladexin pistämisestä on nyt 10 päivä ja Tamojen aloituksesta n. 3 vkoa.)  Kuumia aaltoja puskee aina välillä, mutta onneksi ne eivät päiväaikaan niin kovin paljoa ole vielä ainakaan vaivanneet.

                                                Mukavaa viikonloppua!

                                                   

Voide vinkki säteileville

Iho näyttäisi uusiutuvan nyt tosiaankin vauhdilla, ja turvotus haava alueelta on nyt lähes poissa. Ihanaa kun kärsii taas nukkua kummallakin kyljellä =)  Ihoa rasvailen edelleen Xyli Derm voiteella jota sairaanhoitaja suositteli sädehoito yksiköstä. Luulen, että siitä on tosiaankin ollut apua!  Verrattuna esim. Bepantheniin tämä ei jätä ihoa tahmaiseksi vaan voidetta pystyy levittämään iholle vaikka keskellä päivää tarvitsematta pelätä että vaatteet tahriutuvat rasvaan.

Lisää voiteesta voit lukea täältä.

Kunhan iho vielä vähän tuosta paranee niin pääsen vihdoinkin hakemaan sen "tarratissin". 

Don't cry

                                                Ihana biisi  ♥

Elefantin nahkalla

Tamofenit on nyt aloitettu ja toistaiseksi ainakin kuumat aallot ovat olleet vielä suhteellisen siedettävät. Ehkä niitä nyt tulee hieman enemmän kuin aikaisemmin  ja kestävät ehkä vähän pidempään kuin aikaisemmin, mutta vielä ei ainakaan ole järki mennyt ;) . Cefin punainen lääke eli epirubisiinihan aiheuttaa myös kuumia aaltoja  ja se vaikuttaa tiputuksen jälkeen elimistössä vielä puoli vuotta eli niitä kuumia aaltoja  minulla on jo ollutkin eli sinäänsä tämä ei ole mitään uutta. Ensi viikolla käyn sitten pistättämässä ensimmäisen Zoladexin,  saas nähdä mitkä on fiiliksen sen jälkeen...


                            

Iho vaikuttaisi siltä, että paraneminen on alkanut! Nahka on sädehoidetulla alueella  kuin norsulla; tumma ja hilseilevä. Kovasti olen rasvaillut ihoa aamuin illoin ja vähän päivälläkin, ja se on nähtävästi tuottanut tulosta. Tumman hilseilevän alueen seassa näyttäisi olevan jo uutta terveennäköistä ihoa tulosssa.  Nyt pitää vaan yrittää välttää aurinkoa, jotta iho saa toipua rauhassa. Tänä kesänä on siis turvauduttava  itseruskettaviin jos ei halua kalkkilaivan kapteenina koko kesää tepastella ;) 



Muistakaa te muutkin ottaa maltillisesti sen auringonoton kanssa,  palaminen kun  ei ole terveellistä meille kenellekkään. 


Auringosta ja ihosta voit lukea lisää täältä.

160512

Grab a brush

                     Kiitos kaikille ihanista kommenteista eileen postaukseeni!  Olette mahtavia!
Unohdin eilisessä postauksessa hehkuttaa sitä miten kivasti hiukset jatkavat kasvuaan.  Haluatteko nähdä kuvan?! No, ei se mitään näytän teille kuitenkin ;)

 Nyt on siis kahdeksan viikkoa viimeisestä sytostaatista. Kohtahan saa jo kaivella hiusharjan esille ;)