161211

Kolmas päivä menossa toisesta Taxo tiputuksesta. Aamut alkaa Panadol purkin kolistelulla, päänsäryt on siis jälleen täällä.  Hitsi, että kyllästyttää. Myös armoton väsymys on vaivannut koko ajan. Tänään vein lapset aamulla kouluun ja kun pääsin  kotiin kömmin takaisin peittojen alle nukkumaan. Nukuin autuaan tietämättömänä taju parkissa pari tuntia. Ihan säikähdin kun huomasin, että kello on 11.  Makuaisti on myös taas mennyt ja vähän väkisten pitää yrittää välillä jotain syödä. 




Jotenkin on ollut sellainen alakuloinen fiilis. Joulu lähestyy ja kaikki valmistelut on tekemättä, siis oikeasti lasten lahjatkin vielä ostamatta.... Jotenkin ei vaan jaksa innostua mistään. Tiedän että nousen täältä taas kunhan olo hieman tokenee, mutta kiire taitaa tuon joulun kanssa tulla. Jostain pitää ainakin lahjat yrittää kaapia kasaan.




                                                                    Puuterihuisku

151211

Olen kiitollinen, etten jäänyt aamulla auton kanssa jumiin sohjoiselle tielle vaikka kaikki ainekset siihen olivatkin kasassa.




* Olen kiitollinen, että löysin etsimäni luomivärisävyn ja ettei ripset tai kulmakarvat vielä ainakaan ole    lähteneet ;)




* Olen kiitollinen uudesta ystävästä, joka ilahdutti minua puhelinsoitollaan.




                                                                           ♥

                                                                  Puuterihuisku
                                            

2.Taxo ja kiitollisuuden päiväkirja

Veriarvot olivat korjaantuneet ja eilen päästiin  suunnitelmien mukaan tiputtelemaan toinen Taxotere annos.  Olin niin tyytyväinen ettei hoitokerta siirtynyt!  Nyt pitäisi jouluna olla ihan hyvissä voinneissa taas. Ellei sitten tule taas noita ikäviä lämpöilyä ja muuta mukavaa. Onkologin ohjeiden mukaan pienennettiin nyt hieman tuota Taxo annosta jottei taas tuollaista tiukkaa neutropeniaa pääsisi syntymään, niin kuin hän lausunnossaan tilannettani oli kuvannut. Mikäli nyt tämän pienemmän annoksen jälkeen tulee infektioita sitten aletaan miettimään Neupogen hoitoa. Eli ei auta kuin kuulostella vointeja. Palelee ainakin ihan samalla tavalla kuin viime hoidon jälkeen., mutta eihän se nyt mitään vielä kerro. Somacit aloitinkin jo pari päivää ennen tiputusta, joten toivottavasti tällä kertaa välttyisi siltä armottomalta närästykseltä.

Eilen luin siellä tiputuksessa vanhaa Kauneus&Terveys lehteä, jossa oli artikkeli "18 tapaa lisätä innostusta". En yleensä ole kovin innostunut lukemaan tuon kaltaisia kirjoituksia mutta nyt pysähdyin silmäilemään kyseistä artikkelia.  Yksi kohta kiinnitti siinä erityisen huomioni: "Pidä kiitollisuuden päiväkirjaa".  Ideana on siis kirjoittaa päiväkirjaan päivittäin  kolme asiaa,  joista on kiitollinen.  Koska en pidä muuta päiväkirjaa kuin tätä blogia ajattelin, että voisin kirjoitella noita asioita tänne vähän itselleni ylös. Tämän sairauden ja hoitojen keskellä kun voisi välillä olla hyvä miettiä asioita jotka itsellä ovat hyvin. Asiat kun voivat olla ihan pieniäkin  juttuja. Joten ei kun tuumasta toimeen ja listaamaan kolme ensimmäistä asiaa, jotka tulevat tällä hetkellä mieleen:

                          *Olen kiitollinen isosiskostani ja hänen turvallisesta kyydistä sairaalalle

                                          

                            * Olen kiitollinen siitä että yksi hoitokerta on jälleen takana
                                    

                       

  * Olen miehelleni kiitollinen siitä, että hänen keittää joka aamu juuri minua varten aamukahvit  ♥

                                                            

                                                              

                                                                    

                                               Mukavaa pikkulauantai kaikille!

                                                                          ♥

                                                                 Puuterihuisku

Keep calm and wear a wig

Maanantaina kirjoittelinkin jo teille, että hiukset ovat alkaneet lähteä. Parissa päivässä kävi sellainen sulkasato, että keskiviikkona hiuksista oli ehkä jäljellä enää noin 1/3 ja päälaella oli ihan kaljuja kohtia. En olisi kyllä uskonut, että niinkin paksut hiukset voivat lähteä noin äkkiä ja vain pari viikkoa ensimmäisestä Taxo tiputuksesta.
 Torstaina sitten mies ajeli hiukseni sellaiseksi muutaman millin sängeksi. Lopputulos ei läheskään niin paha kuin pelkäsin. Melkein tykkään tästä uudesta rohkeasta lookistani ;) Hiusten tippuminen oli niin masentavaa, että jotenkin mielikin ihan piristyi kuin ei ole sitä jatkuvaa karvanlähtöä. Kasvot toki tulevat nyt paljon paremmin esille ja aika joka aamulla säästyy hiustenlaitossa kuluu nyt silmämeikin tekoon.

Eilen kävin sitten "tukkaostoksilla". Maksusitoumus ei ihan riittänyt kattamaan valikoimani peruukin hintaa, mutta maksoin pienen osuuden itse.  Sain lähes sellaisen peruukin kuin olin ajatellutkin ja hiukset ovat luonnollisen näköiset ja oloiset, mutta silti pertsa päässä on ihan feikki olo. Kävin siskon luona eilen illalla näyttämässä peruukkia ja olo oli kuin naamiaisiin olisi menossa. Vaatii siis jonkun verran totuttelua tuo peruukin käyttö. Harjoittelen ehkä ensin pitämään sitä hatun kanssa, jospa vaikka sitten uskaltautuisin sitä ihan pelkältäänkin käyttämään.

      Tiistaina sitten seuraavaan Taxo tiputukseen. Toivottavasti tällä kertaa ei tule sairaalareissua!

                                                                          ♥

                                                                Puuterihuisku

 

                                                                               

Kun yhdestä mörköstä pääseen eroon, niin toinen odottaa jo oven takana

Kävin aamulla labroissa ja tulehdusarvo oli hyvin laskenut. CRP oli enää 12. Leukkarit olivat nyt vastaavasti koholla.  Viikon päästä sitten taas kontrolloidaan arvoja ja nyt pääsen jatkamaan antibiootteja suun kautta.

Eilen illalla alkoi lähtemään hiukset.  Paruin hetken suihkussa suoraa huutoa kun huomasin hiustukot lattiakaivossa. Tuntuu niin epäreilulta, juuri kun selviää edellisestä peikosta niin toinen on jo odottamassa oven takana.  Välilllä jotain hyviä uutisia kiitos! Yritän sinnitellä hiusten kanssa vielä muutaman päivän, mutta jos hiustenlähtö ei tästä yhtään helpota niin luulen että loppuviikosta ajelen hiukset kokonaan pois. En kestä tätä karvaa joka paikassa.

Jouduin sairaalakeikan takia perumaan pertsan sovitusajan.  Varasin tänään uuden ajan. Toivotaan ettei nyt tule enää mitään mutkia vastaan.

                                                                     ♥
                                              

                                                           Puuterihuisku

                                                                           

♥ Home sweet home ♥

Ihanaa!  Pääsin eilen iltapäivästä kotiin.  Aivan mahtavaa olla kotona! Nukkua omassa sängyssä, käyttää omia töppösiä ja mikä parasta saada oikeaa ruokaa. Sairaalan ruuasta kun lähti ruoka ihan katsomalla ;)



Leukkari ja neutrofiili arvot paranivat kummasti ja CRP:kin oli kääntynyt laskuun. I.v antibiottia pitää jatkaa kuitenkin vielä ainakin viikonlopun yli. Maanantaina käyn sitten verikokeessa ja jos tulehdusarvot ovat hyvin laskeneet pääsen tipasta eroon ja antibiootit jatkuu suun kautta.  Kotisairaala tulee tiputtamaan antibiootit tänään ja huomenna. Aivan loistavaa että tuo tiputushomma saatiin järjestettyä tuota kautta niin ei tarvinnut jäädä enää viikonlopun yli sairaalaan.



Eilen jouduttiin sairaalassa laittamaan vielä uusi tippa kun kämmenselkä alkoi olemaan ärtyneeen näköinen. Hoitaja yritti viisi kertaa laittaa tippaa siinä onnistumatta. Vekkulit suonet minulla! Sitten soitettiin anestesialääkäri paikaille ja hän nappasi tipan ranteeseen sellaiseen pikku suoneen. Pikkasen ärsyttävä paikka tipalle! Haittaa aika tavalla käden käyttöä ja nyt jännään kestääkö suoni kaikki viikonlopun tiputukset.  Ei mikään kiva nakki nimittäin kotisairaanhoitajalle varmasti tuon tipan vaihtaminen!  Mutta nyt alan odottelemaan hoitajaa saapuvaksi :) Ihanaa lauantaita kaikille!

                                                              ♥

                                                    Puuterihuisku

Osastolla edelleen

Osastolla pötkötellään edelleen! AINAKIN huomiseen asti täällä ollaan eikä ole mitään takeita, että huomennakaan pääsisi kotiin.Ihmeen nopeasti päivä on tänään kuitenkin kulunut. Kävin aamulla pitkässä suihkussa ja laitoin jopa hieman hiuksia. Parit vieraat ovat käyneet ja olen lueskellut hömppää. Itseasiassa ei kuulosta pöllömmältä, mutta sairaala on aina sairaala.



Leukkarit olivat jo kääntyneet nousuun, sanoin neutrofiilit. Mutta eipä näillä arvoilla vielä kotia lähtemistä voi ajatella.  Aika hullulta vaan tuntuu kun olo alkaa olemaan jo aika hyvä.  Kolmas vierustoveri on jo menossa, ja minä se vaan olen ja pysyn täällä... Hoh hoijaa. Jouuduin sitten perumaan huomiselta ne tukkakaupatkin. Harmitaa, mutta ei voi mitään. Pakkohan sitä nyt on vaan yrittää saada veriarvot kuntoon. Ja toisekseen ne on kuitenkin nousussa joten suunta on oikea  ja lääkkeet puree.

Niin se vaihtui sitten joulukuuksi. Onhan se tapa tämäkin aloittaa uusi kuukausi. Johan tässä marraskuu menikin syys-ja lokakuun jäljiltä ettei tarvinnut sairaalassa makoilla.  Kuhan nyt ei jo ihan tavaksi muodostuisi.

Puuterihuisku